Me jokainen ansaitsemme tukea omien ajatustemme käsittelyyn, luotettavasti ja oikea-aikaisesti. Sen, että on käynyt joskus terapiassa, pitäisi olla korkeassa arvossa. Se ei saa olla tässä ajassa enää tabu, saati hulluuden merkki.
Terapian avulla opimme paremmin tunnistamaan omia heikkouksiamme ja vahvuuksiamme, jotka auttavat monia myös työelämässä. Minusta jokaisen olisi hyvä käydä terapiassa ainakin kerran, mielellään useamminkin. Ajatusten vaihtaminen ammattilaisen kanssa saa niille oikeat mittasuhteet, kun taas omassa päässä ne voivat kasvaa jopa liian isoiksi kauhukuviksi.
Kaupunkina meidän tulisikin tarjota asukkaillemme mielenterveyden ensiapua. Mitä nopeammin esimerkiksi koulussa opettajat ja toiset oppilaat pystyvät tunnistamaan lapsen tai nuoren kaipaavan apua, sen parempi.
Ymmärrämme, jos jalka murtuu, mutta voisimmeko tunnistaa avuntarpeen silloin kun läheisen mieli horjuu? Jalan satuttanut osataan viedä nopeastikin lääkäriin, mutta myös mieli ja aivomme kaipaavat apua ja tukea selviytymiseen. Olisi siis syytä opetella kuinka voimme auttaa ystävää, jos hän saakin paniikkikohtauksen kaupassa, tai milloin kaverin voi taluttaa kuraattorin vastaanotolle.
Moni saattaa pelätä, että terapeutilta haettu apu olisi joskus myöhemmin este ehkä työpaikan tai koulutuksen saannille. Myös nämä tabut pitää purkaa. On nimittäin todella lannistavaa, kuinka esimerkiksi Kelan tarjoaman kuntoutuksen vastaanottaminen johtaa suoraan kieltoon loppuelämän vakuutusten osalta. Eikö itsensä kuntouttamisesta pitäisi ennemminkin palkita, kuin rangaista?
Vastaamon ja sen asiakkaiden kärsimä tietovuoto on kansallinen kriisi, jota varmasti puimme vielä pitkään. Se, miten tällä hetkellä voimme auttaa uhreja, on olla lukematta näitä vuodettuja tietoja. Meillä ei ole oikeutta lukea tietoja, ei nyt eikä myöhemminkään. Ne eivät ole julkisia tietoja, vaan ne ovat rikoksella anastettuja yksityisiä tietoja, joihin meillä muilla ei ole oikeuksia.
Lapsille opetetaan jo nyt päiväkodeissa ja kouluissa tunne-elämän taitoja, mutta missä kohtaa ne unohtuvat meiltä aikuisilta? Hakkerilla ja muilla tietoja levittävillä tuntuu olevan empatiavaje, ja toivon että yhdessä voimme silti palauttaa luottamuksen ihmisyyteen. Ei siis leikitä toistemme mielenterveydellä!