Hauhon Ilmoilassa Reijo Hemilän puutarhassa on nautittu tänä kesänä ennätyksellisen runsaasta satokaudesta. Pensasmustikasta, jota noin puolen hehtaarin alalla kasvaa eniten, kypsyi marjoja terttujen täydeltä. Kuukauden verran kestänyt anti alkaa nyt jo olla ohi.
– Koskaan ei ole ollut niin paljon marjoja kuin tänä vuonna. Viime vuonna oli toisinpäin, yhtä vähän ei aikaisemmin niitä ollut. Mustikka tekee kukka-aihiot jo edellisenä syksynä, ja viime syksy oli jotenkin suotuisa. Keväällä oli paljon pölyttäjiä, kimalaisia. Se varmistaa, että satoa tulee, Hemilä sanoo.
Marjojen viljelyä jo parikymmentä vuotta
Hemilän puutarha on hänen äitinsä kotitilan pihapiirissä. Aiemmin hän viljeli omantyönsä ohessa peltojakin, mutta ne on vuokrattu pois. Hänen äitinsä asuu edelleen talossa.
Vuosi sitten Hemilä jäi eläkkeelle Hämeenlinnan kaupungin ympäristötarkastajan tehtävistä 30 työvuoden jälkeen, ja tilanpidostakin hän halusi päästä jo helpommalla. Mutta puutarhanhoitoa hän ei jättänyt. Marjoja tilalla on kasvatettu vaihtelevasti parinkymmenen vuoden ajan.
– Pensasmustikkaa aloittelin 2000-luvun alussa, kun Maatalouden tutkimuskeskuksessa jalostettiin kotimaisia lajikkeita Ainoa ja Alvaria. Innostuin, että tätähän pitää kokeilla. Lajikkeet olivat ihan ensimmäisiä, jotka tulivat yleisesti myyntiin. Tilasin sieltä parinakin vuonna muutamia satoja taimia. Niitä sitten kasvattelin ja opettelin hommaa, Hemilä kertoo.
Pensasmustikka on Hemilän mukaan vaativa kasvi sekä maan laadun että kastelun suhteen. Hän on rakentanut kastelujärjestelmän, jossa tihkukasteluletkujen avulla pumpataan vettä pensaiden juurille.
Kymmenkunta lajiketta
Eri lajikkeita pensasmustikoissa on jo ainakin kymmenen. Osa niistä on kanadalaisia, osa on jalostettu Suomessa. Kotimaisista pienimarjainen Aino ja isompimarjainen Alvari ovat Hemilän mukaan kysyttyjä ja pidettyjä. Ne säilyvät pakastettaessakin lähes tuoreen oloisina.
– Muutama taimi on Siniä, se on pippurin kokoinen mutta kasvaa tertussa ja on vähän eri makuinen. Viime kesänä lisäsin pensaiden määrää, kun MTT:ltä kun lopettivat taimituotannnon ja sain viimeiset taimet heiltä. Ne olivat Artoa, joka näyttää olevan vähän isompikokoinen marjoiltaan.
Vuosi sitten Hemilä ihmetteli, mistä taimia saisi lisää, ja joku neuvoi häntä soittamaan Hämeen ammattikorkeakouluun Lepaalle.
– Siellä niitä tehdään. Kasvi lisätään alkuun mikrolisäyksellä, joka on kuin laboratoriohommaa. Sain keväällä pieniä Polariksen taimia. Lajike muistuttaa kanadalaisia marjoja, eikä se ole kotimainen jaloste ihan suoraan. Joissain kotimaisissa lajikkeissa on myös juolukkaa risteytettynä.
Ei virallista luomumerkintää
Hemilä kasvattaa marjat luonnonmukaisesti ilman suojeluaineita, mutta virallista luomumerkintää hän ei ole niille hakenut.
– Ainoa, jota käytämme keväällä, on kanankakka-merileväuute. Sitä laitetaan hyppysellinen pensaan juurelle. Pensasmustikalla ei ole täällä luontaisia tuholaisiakaan, kuten mansikalla on.
Marjojen suosio on Hemilän näkemyksen mukaan kasvanut koko ajan, sitä mukaa, kuin tietoisuus niistä on levinnyt. Noukinnan helppouskin on tehnyt vaikutuksen.
– Moni hämmästyy, kun jakkaralla istuessa ei tarvitse montakaan pensasta poimia, kun on ämpäri täynnä.
Ilmoilasta satoa lähtee paljon muun muassa Helsingin suuntaan sukulaisille ja tutuille. Osa asiakkaista käy itse poimimassa marjat. Tänä vuonna kun satoa tuli paljon, Hemilän tytär laittoi ilmoituksen myös Facebookiin, ja se poiki mukavasti yhteydenottoja.
Laitikkalasta tutulta marja- ja vihannesviljelijältä Hemilä yritti saada myös apua ulkomaalaisilta poimijoilta, mutta sieltä ei nyt ehditty jelppaamaan.
– Yhtenä vuonna sain neljä virolaista avuksi, mutta nyt on pitänyt yrittää kerätä marjat omin voimin.