Entisaikojen arvoesine palautetaan takaisin paraatipaikalle.
Esko Anttola pyörittelee vanhan ULA-radion nappulaa ja etsii kanavia. Radio on Anttolan uusin hankinta. Se on tarkoitus entisöidä.
Tekemistä riittää talveksi, vaikkakin se saisi miehen mukaan olla huonommassakin kunnossa.
Hämeen Wanhat Radiot -yhdistyksen tiloissa kokoontuu viikoittain toistakymmentä vanhan ajan viihde-elektroniikkaan mieltynyttä harrastajaa.
– Seurustelu on tässä toinen puoli. Minulla saattaa joku ilta mennä huulen heitossa, Anttola nauraa. Yhdistyksen puheenjohtaja Kari-Pekka Heikkinen veti viitisen vuotta Vanajaveden opistolla vanhan viihde-elektroniikan korjaamiseen keskittynyttä kurssia.
– En ollut enää valmis jatkamaan kurssitoimintaa. Siitäkös tämä porukka vähät välitti, Heikkinen kertoo.
Miehet alkoivat puuhaamaan yhdistystä jatkaakseen harrastustaan vanhojen vehkeiden parissa. Yhdistys perustettiin puolitoista vuotta sitten.
Vanhoja laitteita miehet haalivat muun muassa nettihuutokaupoista. Sukulaisten ja tuttujen vintit ja ullakot on koluttu aikoja sitten. – Koneiston korjaamiseen ei yleensä mene niin kauan aikaa kuin ulkokuoren fiksaamiseen, Timo Vappula kertoo. Koneiston osia löytyy alanharrastajilta ja muun muassa vahvistinhuoltoliikkeistä, mutta radion ulkoiseen habitukseen liittyviä osia ei juuri mistään. Siksi esimerkiksi asemataulun pitää olla kunnossa. – Se onkin hauskaa, mitä kaikkea voi löytää, kun takakannen aukaisee, Pekka Ollila nauraa.
Pölyä siellä on aina. Se on tahmeaa, sillä radiota pidettiin usein keittiössä. Päälle asetettiin usein kukka-astia. Tästä muistona radioiden pintaa koristaakin usein vaalea läntti.
– Tässä on hyvä esimerkki. Se ei lähde pois, vaikka kuinka yrittää, Vappula sanoo ja esittelee entisöimänsä 1930-luvun radion päällystä.
– Mielestäni tässä on hyvä ääni, mutta Timon mukaan sieltä kuuluu purinaa, Anttola sanoo ja lisää volyymia. 1950-luvun putkiradiosta kuuluu Tina Turneria .
– Tässä sitä purinaa sitten on.
Heikkisen mukaan alan harrastajan korva käy koko ajan kriittisemmäksi. Nettihuutokaupassa kaupataan usein ”soivia pelejä”.
– Kuinka soivia? Kuuluuko sieltä örinää huminan seasta? Kun on 40 vuotta näiden kanssa pelannut, ei örinä riitä.
Miehet korostavat, että vuosikymmenien käyttämättömyyden jälkeen vanhan laitteen töpseliä ei kannata työntää seinään. Silloin se saattaa viimeistään hajota. Suojaerotusmuuntajan käyttäminen on suositeltavaa.
– On syytä muistaa, että on tekemisessä sähkön kanssa, Vappula huomauttaa.
Erityisesti yleisvirtaradio on tietämättömälle vaarallinen. Sitä on voinut käyttää sekä tasasähkön että nykyisessä vaihtosähkön jakeluverkossa. Kyseisen radion runko saattaa tulla nykyverkossa sähköiseksi.
– Auta armias, jos menee sen sisälle koskemaan, Ollila varoittelee.
Vanhojen laitteiden entisöinnistä kiinnostuneiden kannattaakin tulla mukaan yhdistyksen toimintaan.
– Täällä me opastamme ja autamme ja pohdimme hankalia tilanteita yhdessä. Mielellämme otamme uusia jäseniä mukaan, Heikkinen sanoo.
Tekniikan lisäksi, miehiä kiinnosta radioihin liittyvä nostalgia ja omat lapsuusmuistot.
– Mummu kuunteli jumalanpalvelusta radiosta joka sunnuntai, Anttola tunnelmoi ja lisää, että radion päällä nökötti se kukkapurkki.
Toiminnasta kiinnostuneet, voivat olla yhteydessä yhdistykseen sähköpostilla: hwr.hallitus@gmail.com