Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Etsitkö ehdokasta, jota äänestää eduskuntavaaleissa? Kokeile meidän vaalikonetta!

Pelimestari Doris jättää haikeat jäähyväiset – Veikkaus sulkee ravintoloiden pelipöydät

Yli 30 vuotta pelimestarina työskennellyt “Doris” eli Heli Nylander asettuu tänä lauantaina viimeistä kertaa blackjack-pöydän taakse Iskelmäbaarissa. Veikkaus tiedotti suunnitelmistaan ravintolapelien lopettamisesta tammikuussa ja toukokuun loppuun mennessä pöydät hiljenevät lopullisesti kaikkialla Suomessa. Jatkossa blackjackia ja rulettia pyöritetään enää Veikkauksen omissa pelipaikoissa, kuten Helsingin Casinolla ja Feel Vegas -klubeilla.

– Kyllä siinä suru tuli puseroon, kun kuulin näistä uutisista. Ei ehkä niin paljon henkilökohtaisella tasolla kuin sen puolesta, millainen menetys on suomalaiselle ravintolakulttuurille, Nylander sanoo.

– Pelien ansiosta baareissa on ollut jotain muutakin tekemistä kuin pelkästään alkoholin nauttiminen. Ne ovat olleet ajanvietettä, jonka parissa ihmiset ovat viihtyneet pienillä panoksilla pelaten

Pelipöytätoiminnasta vastasi pitkään vuonna 1938 perustettu Raha-automaattiyhdistys. Vuoden 2017 alusta RAY, Finntoto sekä Veikkaus yhdistyivät Veikkaus Oy:ksi, jonka omistaa Suomen valtio.

– Minulle yksi tärkeä osa pelinhoitotyötä on ollut se, että voittovarat ovat menneet kolmannen sektorin järjestöille.

Joka ilta meno päällä

Doris otti ensimmäisen pelipöydän hoitoonsa vuonna 1986 Linnanvoudissa. Kipinä hommaan tuli koulukaverilta, joka pyöritti rulettia Aulangolla. – Otin työnimekseni Doriksen J. Karjalaisen hitin mukaan, koska ajattelin, että pelimestarina työskentelen tietynlaisessa roolissa. Doriksessa oli mukavaa, positiivista huumorin pilkettä mukana. Olin pitkään haaveillut työstä ravintoloissa ja iltatyö mahdollisti myös perheen hoitamisen päivisin.

Noina aikoina ravintoloissa oli aivan eri tavalla kuhinaa kuin nykyisin. Ihmiset tulivat syömään jo alkuillasta, kello 21 alkoivat tanssit ja pehkuihin painuttiin puolenyön jälkeen.

– Joka ilta oli täysi meno päällä. Menin aamulla opiskelemaan kauppaopistoon, iltapäivät työskentelin Sokoksessa ja illaksi menin pyörittämään rulettia. Nukkumiset jäivät aika vähiin, Nylander muistelee.

Omituista alkoholipolitiikkaa

1990-luvun taitteessa Nylander asui jonkun aikaa Lahdessa, kunnes palasi Hämeenlinnaan vuonna 1991. Blackjack-pöydät olivat vallanneet elintilaa ruleteilta ja elettiin ravintolapelien kulta-aikaa. Sporttipubissa ja Kaupparissa Rauhankadulla pöydät olivat auki seitsemänä päivänä viikossa ja 50 markalla saattoi istua pelaamassa kaksikin tuntia.

Pelien ympärillä riitti hyvin asiakkaita aina 2000-luvun puoliväliin, jolloin ravintoloissa käyminen alkoi muutenkin vähentyä.

– Jos minä saisin päättää, niin alkoholi saisi ravintoloissa olla melkeinpä verotonta. En ymmärrä, mitä kansanterveydellistä tai mitään muutakaan hyötyä on siitä, että ihmiset istuvat kotona ryyppäämässä ja usein hyvin ikävin seurauksin, Nylander pohtii.

Pöydässä on opittu paljon

Hyvä pelinhoitaja on sopiva sekoitus jämäkkyyttä ja huumorintajua. Nylander arvelee oppineensa työssään roppakaupalla ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja neuvottelutaidoista. Pöydän ääressä ovat kehittyneet myös päässälaskutaidot ja ylilaaja näkökenttä.

– Pelaaja voi hävitäkin ihan hyvällä mielellä, jos hän muuten kokee viihtyneensä ja saaneensa hyvää palvelua.

Vuosikymmenien varrella Doris on tullut tutuksi sadoille kaupunkilaisille.

– Ihan äskettäin kävi eräs asiakas, joka oli pelannut paljon 1990-luvulla. Jälleennäkeminen oli kutkuttava molemmin puolin. Mieleen muistuu myös yksi naisasiakas, joka ei ole koskaan suostunut pelaamaan kenenkään muun kuin Doriksen kanssa, Nylander nauraa.

Lopettamisen sietämätön haikeus

Doris on nauttinut pelien jännityksestä, mutta siviilissä hän ei pelaa edes tietokonepasianssia. Pelimestari ei ole peluri.

– Talon säännöt pitävät huolen siitä, että peli on aina samanlainen riippumatta siitä, kuka sitä johtaa. Tässä työssä on saanut iloita asiakkaiden hyvistä kierroksista, koska ne lisäävät pelaamista.

Nylander jättää työnsä haikein mielin, sillä omasta puolestaan hän olisi halunnut jakaa kortteja eläkeikäänsä saakka.

– Tämä on ollut kuin palkallinen harrastus, jossa olen saanut olla samaan aikaan tienaamassa ja viihtymässä. Kyllä viimeisenä iltana itku tulee.