Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Niko Kapanen: "Elämä ei ole reilua, näin voi sanoa, mutta se ei ole ihan yksinkertainen juttu. Eihän elämän kuulukaan olla reilua."

HPK:n akatemiarehtorin pesti sopii hyvin Niko Kapaselle. Aikaa jää myös Kaarlo-pojalle.

Kerhokasvatti Niko Kapanen seuraa hyvällä mielellä HPK:n playoffs-otteluita Liigassa.

– Olen sitä mieltä, että HPK on ihan kolmen kärjessä, mitä tulee joukkueena pelaamiseen. Se on ollut todella yhtenäinen koko kauden ja pelannut nousujohteisesti. Minulla on luottavainen olo, että mitalipeleihin mennään. Erityisesti Kapasen silmää on miellyttänyt nuoren Jere Innalan kehittyminen. Hän ehti itsekin pelata Innalan kanssa ja näki jo silloin, että pojassa on sitä jotain. – Innala on kehittynyt fyysisesti ja myös henkisesti. Teemu Turunen on pelannut jo monta vuotta mainiosta, ja Niclas Lucenius on ollut todella positiivinen yllätys. HPK:ssa on nyt paljon hyvää. Se on sitä kulttuuria, jota Antti Pennanen on rakentanut ja rakentaa edelleen.

Oravanpyörästä pois

Jääkiekkouransa kaksi vuotta sitten päättänyt Niko Kapanen oli aina ajatellut, että lopettamisen jälkeen hän haluaa huoahtaa.

Toistaiseksi hän ei olekaan tehnyt mitään suurempia suunnitelmia, vaan hän sanoo elävänsä tässä hetkessä. Työ HPK:n akatemiarehtorina tuo juuri sopivaa jatkumoa kiekkotaipaleelle, sillä siinä hän saa olla rakkaan lajin parissa ja aikaa riittää myös läsnäoloon kotona.

– Tuli 20 vuotta pelattua jääkiekkoa ja oltua sidottuna aikamoisessa oravanpyörässä positiivisessa mielessä. Ei ole tarvetta heti sitoa itseä esimerkiksi valmentajan hommiin, jotta voin olla tarvittaessa pojan kanssa, hän sanoo.

Parempaa huolta pelaajista

HPK:n akatemiassa nuoret sopimuspelaajat, jotka pelaavat A-junioreissa, Mestiksessä tai Liigassa, saavat lisäharjoittelua. Treenissä keskitytään yksilöiden pelitaitojen ja fysiikan kehittämiseen.

– Pidämme entistä parempaa huolta nuorista pelaajista ja mahdollistamme laadukasta harjoittelemista Hämeenlinnassa. Ensi vuonna on tarkoitus ottaa fysiikkaharjoittelua vielä vahvemmin mukaan, Kapanen selvittää. Samaa työtä Kapanen on tehnyt seurassa jo pidemmän aikaa, ja lisäksi omaa panostaan akatemiaan ovat antaneet Antti Miettinen , Juha Lehtola , Juuso Nieminen ja Ville ”Vili” Viitaluoma .

Kapanen pyrkii olemaan aina itse jäällä pelaajien kanssa, mutta muutama kuukausi sitten hänen oma polvensa operoitiin, ja silloin kollegat sijaistivat häntä. Erityisesti Niemistä ja Viitaluomaa hän kiittää suuresta avusta. Asiat eivät aina mene niin kuin itse toivoisi, ja vastoinkäymiset voivat tuntua epäoikeudenmukaisilta. Samanlaisia tuntemuksia on ollut myös Kapasella.

– Elämä ei ole reilua, näin voi sanoa, mutta se ei ole ihan yksinkertainen juttu. Eihän elämän kuulukaan olla reilua. Kaikilla on omanlaisensa elämä, hän miettii.

Pennanen riemuitsee

HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen pitää Kapasen tuloa nuorten sparraajaksi loistavana juttuna.

– Kun Niko tuli vetämään akatemiaa, saamme pelaajat varmasti vielä paremmin niin sanotusti haltuun. Hänellä on valtava kokemus, ja hän pystyy varmasti auttamaan pelaajia. Ohjausta tulee heille nyt vähän eri kulmasta, Pennanen sanoo.

Kapanen itse kuvailee olevansa valmentajana vielä raakile, mutta hän tuntee, että hänellä on annettavaa pelaajille.

Pelisilmää voi opetella

Pelatessaan Kapanen oli tunnettu oivaltavasta pelisilmästään. Kaikille sitä ei ole samalla tavalla suotu.

– Joillekin pelinlukutaito tulee ehkä itsestään tai äidinmaidosta, mutta kyllä sitä kehittääkin voi. Pelaaminen on siihen parasta harjoittelua. Itse tykkäsin harrastaa kaikenlaista ja mennä pallon perässä. Sieltäkin se varmaan juontaa, hän aprikoi. Kiekkokipinä on iskenyt kunnolla myös 2006 syntyneiden joukkueeseen kuuluvaan Kaarlo Kapaseen . Poika on lajista kovasti innostunut, eikä isälle ole mitään sitä vastaan. Isä käy katsomassa juniorinsa kotipelejä, ja on piipahtanut silloin tällöin mukana myös joukkueen harjoituksissa.

– Kaarlo on vähän olosuhteidenkin uhri, sillä asuimme viisi vuotta Venäjällä Kazanissa, eikä siellä voinut välttyä jääkiekolta. On hän kyllä maila kädessä pallon perässä mennyt niin kauan kuin muistan, ja tavallaan häntä on siihen kannustettukin, mutta on häntä kannustettu muuhunkin.

Kaipuu Sveitsiin

Oman mahtavan uransa varrelta Kapanen nostaa kirkkaimmiksi hetkiksi olympialaiset. Pidemmistä jaksoista mieleen ovat painuneet erityisesti vuodet Amerikassa ja kausi Sveitsissä.

– NHL nousi jossain vaiheessa haaveeksi, ja oli hienoa, että se toteutui. Saavutuksista maailmanmestaruus on totta kai hyvä, mutta olympialaisia arvostan vielä enemmän. Ne ovat olleet upeita kokemuksia, varsinkin Torinon hopea ja Vancouver, missä olin isommassa roolissa, hän muistelee.

Kaudella 2004–05 NHL:ssä oli lakko, siksi Kapanen pelasi Sveitsissä. Tuo aika jäi lähtemättömästi hänen mieleensä.

– Todella hieno maa, joukkueessa oli mukavia jätkiä, ja pelit menivät ihan ok. Siellä ihmiset ovat jalat maassa ja pää taivaissa. Tykkäsimme käydä laskettelemassakin, se oli hyvää vastapainoa jääkiekolle, kun vaan pysyi maltti touhussa. Aika useana vuonna sinne oli tarkoitus vielä lähteä takaisin, mutta asiat eivät menneet niin, että olisi tullut lähdettyä, hän kertoo.

Valmennuskuviot odottavat tulevaisuudessa

Omista mahdollisista valmennuskuvioistaan Kapanen ei osaa sanoa vielä mitään.

– Jos rehellisiä ollaan, kivaahan tämä on. Mutta onko se sitten joukkuevalmennusta vai mitä. Jääkiekko on lähellä sydäntä, ja HPK on lähellä sydäntä, katsotaan mitä se tuo tullessaan, hän pohtii.

Yksityiselämäänsä Kapanen ei halua avata enempää julkisesti.