Parhaimpaan hippiaikaan 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Hämeenlinnan KIrkkopuisto oli se paikka, jonne lähiseudun nuoret iltaisin kokoontuivat. Sinne suunnistivat myös Parolannummella asunut Rainer Lundberg ja Jorma Tuomola Pekolasta. Hattulan pojista tuli elinikäisiä ystäviä.
– Taidettiin olla ekoja pitkätukkia. Soitettiin kitaraa ja juotiin kilpaa Nordforsia, joka oli halvinta mahdollista punaviiniä, Lundberg muistelee.
Kaksikon pääharrastuksia oli yrittää alaikäisenä baarin, mikä melko usein onnistuikin. Kaupungin humulla oli myös nurjat puolensa.
– Vähän väliä juostiin rasviksia karkuun ja joskus tuli turpaan. Mutta minulle se oli kivaa, yhteisöllistä aikaa ja Hämeenlinna tuntui suurkaupungilta, kun itse tulin Pekolasta, Tuomola sanoo.
Myöhemmin kaverusten tiet erkanivat, mutta satunnaisia kohtaamisia oli silloin tällöin.
– Näimme Facebookissa toistemme töitä ja tuli mieleen, ettei Raikku ole vielä pitänyt näyttelyä. Paikaksi valittiin Juteinitalo, kun olemme molemmat Hattulan entisiä nuoria, Tuomola kertoo.
Lundberg kertoo veistäneensä puuta koko ikänsä pajupilleistä ja hernepyssyistä lähtien. Elämän ruuhkavuosien jälkeen hän halusi elvyttää taitojaan ja rakensi verstaan kesämökilleen.
– Viisi vuotta sitten innostuin sorvaamisesta niin, että se tuntui oikein sydämessä saakka. Löysin mahdollisuuden toteuttaa taiteellista minääni.
– Kaikki työni ovat uniikkeja. En tee käyttöesineitä, vaan omasta mielestäni taideteoksia.
Tänä lauantaina avautuvan näyttelyn nimi on Yksinäinen Saarnipuu. Lundbergin puutaiteen rinnalla on Tuomolan akvarelleja, joista suurin osa on maisemia. Maalaria kiinnostavat myös persoonalliset tyypit.
– Olemme vaimoni kanssa reissanneet hurjasti matkailuautolla ympäri Suomea ja olen napsinut paljon kuvia. Kuvien pohjalta olen maalannut omaan tyyliini pelkistettyjä tauluja.
Molemmilla herroilla on tahoillaan pitkä historia myös muusikkoina. Soittamiseen verrattuna visuaalisessa taiteessa on yksi mahtava puoli.
– Taiteessa henki muuttuu materiaksi, mutta muusikolle ei niin käy, jos ei tee levyjä, Lundberg pohdiskelee.
– Puusta voin tehdä kolmiulotteisen, konkreettisen ja säilyvän teoksen. Jokainen haluaa jättää itsestään jonkun jäljen.
Yksinäinen Saarnipuu -näyttely Hattulan kirjastossa Juteinitalossa 2.-28.2. Taitelijat kertovat teoksistaan maanantaisin klo 17-19.