Hämeenlinnan Taidemuseo pitää lokakuussa taiteilija Vexi Salmen kokoelmista noin 60 teoksen saksalaista ekspressionismia käsittävän näyttelyn.
– Olen ostanut sitä eräästä düsseldorfilaisesta galleriasta. Suuri osa teoksista on ollut taiteilijasukujen hallussa tai ainakin teosten aikaisemmat omistajat tunnetaan hyvin.
Hitler julisti 1930-luvulla ekspressionismin ja muutkin uudet suuntaukset rappiotaiteeksi ja ne joutuivat kansallissosialistien epäsuosioon. Onneksi ajattelevat ihmiset piilottivat töitä ja niitä paljastuu yhä esimerkiksi rakennusten vinteiltä.
Kodissaan Helsingin Punavuoressa Salmella on toistasataa taulua, kymmenittäin veistoksia ja tuhansia kirjoja.
Monet ekspressionistit, jotka tuolloin olivat taidekoulujen opettajia, menettivät työnsä ja joutuivat näyttelykieltoon.
Salmi on kerännyt taidetta aktiivisesti 30 vuotta. Hämeenlinnan Taidemuseon kokoelmissa on 700–800 teosta.
– En valitse taidetta, se valitsee minut, sanoo Salmi.
Salmen taide on pääosin modernia ja nykytaidetta.
– Vanha taide on kallista ja lähinnä huutokauppatavaraa, eikä minulla ole niihin summiin varaa. Euroopan vanhaan taiteeseen vaikutti paljon roomalaiskatolinen kirkko. Se kuvasto ei puhuttele minua. Hinta ei ole ensimmäinen kriteeri ostoksille. Minua viehättävät viiva ja väri.
Salmi on testamentannut kaikki teokset museolle.
– En halua että museoon varattaisiin jonkinlainen pyhättö juuri minun töilleni. Ne ovat siellä varastossa ja museo voi laittaa taulujani esille vähän kerrassaan ja lainata niitä muillekin museoille.
Salmi on kolunnut koti- ja ulkomaan gallerioita ja museonäyttelyitä kolme vuosikymmentä.
– Itsetuntemus on kasvanut. Jos päädyn toistamiseen saman taulun eteen, tiedän että peli on menetetty. Vaikka olisin päättänyt, etten enää osta, on ne rahat vain jostain kaivettava.
– En osta taidetta sijoitusmielessä tai rahan takia, vaan vaaliakseni sitä. En tiedä mikä on kokoelmani arvo enkä ole nähnyt sitä tarpeelliseksi edes pohtia.
Vexi Salmen taiteen tuntemus on peräisin itseopiskelusta.
– Minulla on yli 3 000 taidekirjan kokoelma, ja saksalaisen taiteen kirjamäärä lienee maan suurin.
Taidekirjallisuuden ohella Salmella on hyllyissään tuhansia kirjoja proosaa ja muuta kaunokirjallisuutta.
– Rakastan tietoa ja kauneutta ympärilläni.
Salmi muistaa käyneensä kirjastossa lainaamistarkoituksessa vain kerran elämässään.
– Joskus pikkupoikana Hämeenlinnassa lainasin Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -kirjan enkä ollut hennoa palauttaa takaisin. Sen jälkeen päätin, etten enää lainaa vaan ostan aina oman kirjan.
Salmi lähti Hämeenlinnasta 27-vuotiaana vuonna 1969. Hän sai ensikipinän taiteeseen juuri ennen muuttoaan Helsinkiin.
– Muistaakseni vuonna 1969 istuimme iltaa Ravintola Hälläpyörässä Taidemuseon intendentti Taisto Ahtolan ja muutaman muun paikallisen taiteentuntijan kanssa. Ahtola kehotti minua käymään Taidemuseossa. Tein työtä käskettyä ja sain siitä uuden kipinän taiteeseen. Se on suurin syy, miksi testamenttasin kokoelmani nimenomaan Hämeenlinnan Taidemuseolle.