Turussa asuva kahden lapsen äiti, freelancer-toimittaja Laura Friman kirjoittaa särmikkäästi ja oman persoonansa peliin laittaen artikkeleita muun muassa Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen, Imageen, Trendiin ja Meidän perhe –lehteen. Hämeenlinnassa syntynyt ja kasvanut Friman opiskeli Helsingin yliopistossa englanninkielistä filologiaa, mutta ura lähti toisille raiteille 2000-luvun alussa.
– Olin tehnyt joitain mu-sajuttuja Ylioppilaslehteen ja Rumbaan, kun hain kesätoimittajan paikkaa Kaupunkiuutisista, hän muistelee.
– Tuntui hyvältä ajatukselta viettää kesää kotikaupungissa ja minulla oli ennakkoon sympaattinen kuva toimituksen ihmisistä.
FRIMAN ehti kokea lehdenteon arkea ennen valokuvauksen digitaalitekniikan vallankumousta. Kameroissa oli vielä filmit, jotka vietiin kehitettäväksi Kuvapalveluun. Valmiita negatiiveja syynättiin erityisellä katselulaitteella, jonka avulla valittiin lehteen menevät lopulliset kuvat.
– Aloittelijalle se oli kaiken kaikkiaan aika hektistä, mutta muistan sen myös jotenkin rentona, hauskana ja idyllisenä aikana.
– Oli myös hienoa huomata, kuinka tärkeä lehti oli koko seudulla. Ihmiset olivat aivan innoissaan, kun menin juttua tekemään.
Nuori opiskelija teki teki lehdessä sittemmin joitakin lomatuurauksia ja työskenteli vielä toistamiseen kesätoimittajana. Näiden kokemusten jälkeen ammatinvalinta tuntui selvältä.
– Olihan se monella tavalla käänteentekevää aikaa. Minulle syntyi mielikuva, että toimitus on se maailma, jossa haluan työskennellä.
– Löysin Kaupunkiuutisissa oman ammatillisen profiilini. Tähän liittyi sekin oivallus, ettei minusta uutistoimittajaa tule koskaan.
ALUSTA ASTI Friman tarttui hanakasti mahdollisuuteen kirjoittaa kolumneja.
– Työtoverit opastivat pakinoiden kirjoittamiseen ja kannustivat rohkeuteen sekä omana itsenä olemiseen.
– Aika luontevasti ja nopeasti se oma ääni sitten putkahti esille.
KAUPUNKIUUTISTEN jälkeen Friman työskenteli yhden kesän Hämeen Sanomissa, kunnes suuntasi pääkaupunkiseudulle.
– Olin kirjoittanut Rumbaan sekä City –lehteen ja sitä kautta törmäilin oudolla tavalla ihmisiin ja uusiin työtilaisuuksiin.
– Vuonna 2006 aloitin päivätyön Iltalehdessä, mutta sitten tapasin aviopuolisoni ja päätin lähteä Turkuun. Kiivastahtinen päivätyö ei oikein napannut eikä Helsinkikään, kun olen tällainen ikuinen pikkukaupungin tyttö.
SOSIAALINEN media on tärkeä osa niin Frimanin työtä kuin hänen persoonaansa. Hänen mielestään somettaminen ei ole vielä riistäytynyt käsistä.
– En sanoisi sosiaalisen median käytön menneen liiallisuuksiin, vaikka olenkin sen suhteen todellinen narkomaani
– Työni kannalta se on aivan olennainen asia, jos ajatellaan esimerkiksi haastateltavien hakemista.
Friman ei myöskään usko printtimedian katoamiseen.
– En ole niin moderni ihminen, että osaisin sitä ajatella. Alalla on varmasti edessä isoja mullistuksia, mutta uskon, että painetulla sanalla on aina paikkansa. Ainakin toivon niin.