Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ympäristötaiteessa leikillä on iso osuus

Ympäristötaiteen määritelmä on kuin veteen piirretty viiva. Yleensä sillä tarkoitetaan teosta, joka on julkinen, kolmiulotteinen ja ympäristön tilaa vahvasti hyödyntävä. Ympäristötaideteos voi olla myös teko, tapahtuma tai prosessi. Ulkosalla tehdyiltä projekteilta odotetaan myös luonnon kunnioittamista ja sen kauneusarvojen esille tuomista.

Taidemuodon katsotaan saaneen alkunsa 1960-luvulla Yhdysvalloissa. Ensimmäinen suomalaisen ympäristötaiteen näyttely Siirrettävä tuonela järjestettiin vuonna 1983 Helsingin taidemuseossa Meilahdessa, jossa myös rakennusta ympäröivä puisto oli käytössä.

HAMKin ohjaustoiminnan opiskelijat rakensivat 10. lokakuuta Varikonniemeen ympäristötaideteoksia lehtori Ritva Karan johdolla. Opintojaksolla olivat mukana Jonna Kalliokoski, Tiia Koikkalainen, Anna Väänänen ja Sanna Savonmäki.

– Ympäristötaideteoksia on gallerioissa, osa on keskellä kaupunkia ja jotkut ovat luonnossa, Kara sanoo.

– Tehtävänä oli ideoita ja toteuttaa teos, joka voidaan rakentaa päivässä ja tarvittaessa siirtää myös toiseen paikkaan.

Opiskelijoiden työt löytyvät hotelli Vaakunan nurkilta lähtevän rantareitin varrelta valkoisen puusillan läheisyydestä.

– Ympäristötaide on tekijän kannalta aika demokraattista, siinä ei ole oikeaa eikä väärää, Kara pohtii.

– Leikillä on tekemisessä iso osuus ja se antaa enemmän vapautta. Fyysinen kokeminen on tärkeää ja kaksi Varikonniemessä olevaa teosta haastaa myös katsojaa osallistumaan.

Kuin temppeli

Varikonniemi valittiin paikaksi sen luonnonkauneuden takia. Lupasi kaupungilta heltisi helposti ja teokset saavat yleisöä ahkerassa käytössä olevalta kävelyreitiltä.

– Alue on kuin vanha temppeliympäristö erilaisine pylväineen ja täällä on sekä hoidettua puistometsää, että vapaampia alueita.

– Ympäristötaiteen tekijän täytyy tietysti aina henkisesti varautua siihen, että joku potkaisee teoksen kumoon tai vie siitä osia mennessään, mutta toistaiseksi teokset ovat saaneet olla rauhassa. Puramme ne sitten kokonaan pois 2. marraskuuta.

Karan mukaan teoksia on käyty jo ahkerasti katsomassa ja kuvia on ilmestynyt sosiaaliseen mediaan sekä nuorilta että vanhoilta. Omalta osaltaan hän kutsuu opintojaksoa varsinaiseksi herkkukurssiksi, koska se innosti niin hankkeen vetäjää kuin siihen osallistujia.

– Luonto antaa valtavasti mahdollisuuksia luovuuteen ja tännekin voisi kehitellä mitä tahansa temppuradasta lähtien, Kara tuumaa.

– Ympäristötaide on niin helposti lähestyttävä asia, joka voi kehittää yhteisöllisyyttä. Ja samalla luonnossa oleskeleminen myös hoivaa ihmistä.