Viisi vuotta sitten Hämeenlinnaan muuttanut Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja Arto Ojaniemi, 57, ihastelee kaupungin sijaintia. Pesäpallo on hyvällä uralla, mutta paljon riittää ratkaistavia asioita.
– Jos peilataan siihen, että kuinka paljon alle kymmenen vuotiaita junioreita on tulossa pesiksen pariin, lajin tulevaisuus vaikuttaa hyvältä. Kaikissa pallopeleissä 16–18-vuotiaiden lopettaminen on mittavaa. Lisäksi entistä nuorempana siirrytään isoihin seuroihin.
Pesäpallon olosuhteiden kehitystä rajoittaa yleinen taloustilanne.
– Vuodeksi 2017 pitäisi olla tiukat kriteerit miesten ja naisten Superpesisjoukkueille, että katsomot olisivat katetut. Jääkiekkoväki teki aikanaan häkellyttävän suorituksen olosuhteiden kuntoon saattamisessa.
Ojaniemi aloitti pesiskuvioissa vuonna 1983 kilpailupäällikkönä ja pian sen jälkeen tilastopuolella. Välillä Ojaniemi piipahti viideksi vuodeksi myös sähköisen viestinnän puolella toimittajana.
Etätyöllä tulosta
Ojaniemelle tulee täyteen yhdeksän vuotta toiminnanjohtajana.
– Aion tehdä vielä jotain muutakin. Olen korkeintaan kolme vuotta enää tässä tehtävässä. Urheilun järjestöhommissa pitäisi rajata aika, minkä ajan niissä saa olla.
– Nämä ovat kuluttavia 24/7-hommia. Nykymaailma on niin hektinen. Normaalin toimistopäivän jälkeen, kun pääsen kämpälleni Hämeenlinnaan kuuden aikaan, teen töitä vielä 6–7 tuntia. Päivisin toimistolla kymmenen hengen porukassa ei kannata yrittääkään tehdä ajattelutyötä.
Ojaniemen mielestä toimistotyö on muuttunut niin rajusti, että etätyö on paras tapa tehdä tulosta.
– Tietotekniikan kehittyminen ei ole helpottanut toimistotyötä, päinvastoin.
Ojaniemi toteaa pesiksen olevan yksi laajimmalle levittäytyneistä lajeista.
– Helsingissä konttorissa istumalla ei tehdä tulosta. Kentällä käyminen on tärkeää.
Parempaan suuntaan
Karvialla syntynyt, mutta 25 vuotta Järvenpäässä asunut Ojaniemi muutti Hämeenlinnaan vuonna 2010. Hänen puolisonsa Jaana asuu Haapajärvellä, joten autoilu käy tutuksi. Opettajana työskentelevä Jaana on myös Haapajärven Pesä-Kiilojen puheenjohtaja.
Arton tytär Susanne, 23, pelaa Porin Pesäkarhuissa jo kuudetta kautta naisten Superpesistä.
– Järvenpäästä ajoin 40 minuuttia toimistolle. Hämeenlinnasta menee 50 minuuttia ja talvella 60 minuuttia. Ero on lapsellisen pieni, vaikka matkaa on 60 km enemmän.
– Hämeenlinnasta on myös hyvä lähteä maakuntakeikoille melkein mihin tahansa. Vuoden täällä oltuani tykästyin Hämeenlinnan kaupunkiin paljon. Täältä löytyvät kaikki tarvittavat palvelut. Olen aina tykännyt asua veden äärellä. Ulkoilureitit ovat hienot.
Ojaniemen mukaan Paukun toiminta on menossa parempaan suuntaan.
– Alueen seurojen yhteistyö on parantunut. Esimerkiksi c-junioreissa on kovat tyttöjuniorit. Hämeenlinnasta on lyhyt matka monelle naisten Superpesiksen paikkakunnalle. Kun tekijöillä riittää voimaa ja tahtoa mennä eteenpäin. Pesiksellä on globaalissa maailmassa sosiaalista tilausta, Ojaniemi näkee.