Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Takatalvi repii sielun hajalle – Suhteeni lumitöihin on nyt pohjalukemissaan

Jumala, anna anteeksi, että sanoin tykkääväni lumitöistä.

Tarkoitus ei ollut mitenkään rehennellä omalla reippaudella. Olen kuitenkin kolmiolääkkeillä sinnittelevä kivulias romu, joten yritin vain tuntea pientä liikunnan iloa ja ehkä nöyrää ylpeyttäkin siitä, että omalla pihalla mahtuu kävelemään.

Emme kuitenkaan asusta missään Islannissa, emmehän? Täytyy tunnustaa, että suhteeni lumitöihin on päässyt pahasti väljähtymään.

Kunnianhimoinen alku

Alkutalvesta aloitin lumityöt hyvin suunnitelmallisesti. Haaveena oli, että auton pääsisi pihassa kääntämään, joten työntelin kasat kauas nurmikolle.

Hengittelin happea ja olin mies. Kaivoin polut kompostille, mattotelineelle ja jopa joskus kissahäkkinä toimineelle vajalle, vaikka meillä ei ole talvella sinne mitään asiaa. Niin olin fiiliksissä.

Helmikuussahan se tajuton myräkkä iski. Ajattelin levätä lumitöistä yhden päivän, ja seuraukset olivat apokalyptiset.

Pihalla ilmestyneen 30-senttisen kerroksen päälle oli tippunut vielä kaikki katolla ollut lumi, joka oli yön aikana muuttunut jäiseksi kököksi.

Ajattelin, että paskat kompostista. Tyydyin putsaamaan kunnon käytävän autoa varten ja lapiomaan polut mattotelineelle sekä ulkovarastoon.

Täydellinen romahdus

Kevät keikkuen tulevi, runoilin pari viikkoa sitten Facebook-päivitykseen, kun olin istunut aurinkoisena päivänä pilkillä pelkkä t-paita päällä.

Ikinä eivät ole lumityöt repineet sielua hajalle niin paljon kuin tässä alkuviikosta. Täytyy myöntää, että takatalvi selätti minut.

Nyt ulko-ovelta johtaa vain pikkuruinen polku jonkinlaisessa kuopassa makaavalle autolle. Mattotelineelle tuskin on mitään asiaa ennen toukokuuta.

Se tässä on kuitenkin positiivista, että vaimo ei ole tippaakaan vinoillut eikä valittanut, vaikka olen hoitanut lumihommat näin surkeasti. Ehkä hän näkee tuskani ja tajuaa, että nyt on pappa lyöty.

Luonnonmukaista elämää?

Sataa vettä, ja katselen keittiön ikkunasta lumen vallassa olevaa takapihaa. Hangella on jonkun eläimen syvät jäljet, jäniksen varmaankin.

Nykyään puhutaan paljon luonnonmukaisesta pihanhoidosta, jossa nurmikon paikalla on rehottava niitty, jossa pörriäiset viihtyvät ja sitä rataa.

Pitäisikö lumitöihin suhtautua samalla tavalla? Minähän en millään muotoa siis halua vahingoittaa mitään ekosysteemiä tekemällä väkivaltaa lumikolalla.

Jänis ainakin näyttää viihtyvän.