Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Antti Leinikka on Rengon ääni – Maltillisena ja rakentavana tunnettu valtuutettu ottaa tarvittaessa terävästikin kantaa

”Suurena saavutuksena pidetään, kun kaupunkiin saadaan parinkymmenen metrin terassikatu.”

Entinen Rengon kunnanjohtaja Antti Leinikka on tyytyväinen pitäjän nykymenoon. Muuten hän ei olisi jäänytkään eläkepäivikseen paikkakunnalle asumaan. Tietyllä tapaa häntä pidetään myös Rengon äänenä varsinkin silloin, kun päätetään pitäjää koskevista asioista.

– Siltä hyvin paljon tuntuu, ja samalla myös vastuu jotenkin painaa. Olen kohta 45 vuotta täällä ollut, ja kaikki ovat oppineet minut tuntemaan, hän sanoo.

Moni asia nyt jopa paremmin

Kuntaliitoksen jälkeen Rengossa pelättiin ja hoettiin, että kaikki palvelut viedään. Leinikka näki asian silloin toisin, ja samaa mieltä hän on yhä.

– Vastasin, että eihän Rengosta viety kuin ne kunnantoimiston hallintohenkilöt, joiden virkoja oltiin valmiita ensimmäisenä lakkauttamaan, kun rahat olivat lopussa. Moni asia on nyt jopa paremmin; kirjasto voi hyvin, koulu peruskorjattiin ja laajennettiin, ja Raitaharjun vanhainkodin tilalle tuli uusi Attendo, hän muistuttaa.

Huolenaiheena on maaseudun niukat bussivuorot, mutta sille on vaikea kenenkään voida mitään.

Aluevaltuusto ei uhka Rengolle

Vuonna 2011 päättyneen työuransa jälkeen Leinikka lähti kunnallispolitiikkaan. Tänä vuonna hänet valittiin Keskustan edustajana myös hyvinvointialueen valtuustoon. Sen ensimmäisen, Verkatehtaalla 8.3. pidetyn kokouksen hän avasi vanhimpana jäsenenä. Neljän tunnin istunnossa käsiteltiin hallintosääntöä. Luottamushenkilöiden palkkioista tuli hänen mukaansa ihan absurdi näytelmä, muuten asiat sujuivat.

– Kiista oli kympistä tai kahdesta, kun koko budjetti on 750 miljoonaa. Olisin halunnut ehdottaa, että alueelle pitäisi ostaa ensimmäiseksi niittokone, jotta saataisiin lillukanvarret pois ja päästäisiin oikeisiin asioihin, hän naurahtaa.

Aluevaltuustossa ollaan Leinikan mukaan vielä vähän hämmennyksissä, mutta Rengon kannalta hän ei näe mitään uhkia. Tilannetta on hänestä kuitenkin tärkeää seurata valppaana, kun palvelut järjestetään kuntarajat unohtaen.

– Näyttää selvästi siltä, että on suuri paine ja helppous lähteä tekemään asioita niin kuin ennenkin.

Kuitenkin esimerkiksi Hattulan eteläosassa Myllykylästä ja Vuohiniemestä olisi helpompi tulla Renkoon kuin kiertää Härkätietä pitkin Parolaan kolminkertainen matka, hän pohtii.

Välillä teräviäkin kannanottoja

Kunnallispolitiikassa Leinikka tunnetaan maltillisena ja rakentavana valtuutettuna, mutta teräviäkään kannanottoja hän ei kaihda. Hänen mielipiteitään julkaistaan ahkerasti myös lehtien yleisönosastoissa.

– En tiedä, suututinko hämeenlinnalaisia silloin, kun rakennettiin jotain visiota kaupunkiin. Ehdotin määritelmää, että Hämeenlinna on modernia tietotekniikkaa käyttävä perinteinen hallintokaupunki, missä on myös asukkaita.

Paikallista päätöksentekoa Leinikka vertaa lentopalloon – vähän siksikin, että entinen kaupunginjohtaja Timo Kenakkala on lajin ihmisiä.

– Monta kertaa on tullut mieleen, että kaupungin politiikka on pienen pelaamista. Asioita pomputellaan, mutta kukaan ei rohkene antaa kunnon passia, eikä kukaan iske. Suuri saavutus on esimerkiksi se, että torille on saatu vessa. Ja nyt, kun saadaan parinkymmenen metrin mittainen terassikatu, kyllä on asiat hyvin. Ja kuinka monta kokeilua on ollut pysäköinnin maksuttomuudesta. Minikokeilut eivät anna mitään osviittaa kokonaisuuden ratkaisuksi, hän arvostelee.

Edelleen kiinnostusta politiikkaan

Seuraavat kunnallis- ja aluevaalit ovat kolmen vuoden päästä. Leinikka tuumaa, että hän voisi jo silloin jäädä politiikastakin eläkkeelle – tai sitten ei.

– Toisaalta tämä kiinnostaa niin kauan kuin terveyttä piisaa. Siinä vaiheessa, kun olen dementoitunut, äänestäjätkin voivat olla samassa tilanteessa ja äänestävät minua edelleen, hän hymähtää.

Aiemmin Leinikalla on ollut monia luottamustehtäviä myös eri yhdistyksissä. Niistäkin hän on pikkuhiljaa luopumassa, mutta sotaveteraaniyhdistyksen vetovastuussa hän yhä jatkaa.

– Oma isäni oli sotainvalidi ja äitini on invalidin leski. Asia on tullut sydäntä lähelle, mutta aikaisemmin sitä ei tullut niin ajateltua, kun vanhemmat olivat sadan kilometrin päässä, hän kertoo.

Sotaveteraanien yhdistysväen kanssa Leinikka on järjestänyt monet suositut kotimaan bussireissut. Uusia retkiä on jälleen tiedossa kevääksi ja kesäksi.

Hämeenlinnan vanhusneuvostossa Leinikka on jäsenenä sotaveteraanien ehdotuksesta.

– Veteraanien asiassa pitää seurata sitä, miten heitä hyvinvointialueella tuetaan, kun kunnissa on eri käytäntöjä. Mennäänkö nuukimman mukaan vai miten, hän miettii.

Rengossa ei ole enää sotainvalideja, mutta muutama veteraani on vielä elossa, samoin invalidien ja veteraanien leskiä.

Paikallisyhdistysten aktiivi

Renko-seurassa Leinikka on ollut pitkään ja aikoinaan puheenjohtajanakin kymmenen vuotta.

– Nyt olen ilmoittanut, että jään seuran hallituksesta pois. Jatkan jollain muulla tavalla, muun muassa myymällä seuran kirjoja ja historiaa.

Renko-viikon suunnittelussa Leinikka sen sijaan on vielä vahvasti mukana. Hän on luvannut päivittää päivien ohjelman niin, että tapahtumia ei osu päällekkäin. Vetovastuu viikosta on nykyisin Rengon Yrittäjillä.

Renkolaisten nykyistä aktiivisuutta Leinikka kiittelee. Esimerkkinä hän mainitsee nuorten rakentaman skeittirampin ja fresbee-radan sekä kaupungin tuella saadut Käräjämäen kuntoportaat. Ne kaikki parantavat viihtyvyyttä.

– Muistan, että joskus kunnanjohtaja-aikana tuli oltua byrokraatti, enkä arvostanut samanlaisia asioita. Nyt olen ruvennut omaakin kuntoani korjaamaan.

Kuntoilua ja suunnistusta

Tiistaisin Leinikka kuntoilee jumpassa, jossa ohjaaja piiskaa ohjattaviaan erilaisissa laitteissa. Syntymäpitäjässään hän käy maanantairasteilla ja perjantaisin sulkapalloa pelaamassa. Suunnistus vie hänen ajasta ison siivun, sillä hän on lupautunut myös kilpailujohtajan varamieheksi ja infopäälliköksi viestisuunnistuksen SM-kisoihin, jotka Hämeenlinnan Suunnistajat järjestää syyskuussa.

Marttilassa Leinikka käy usein myös tervehtimässä 94-vuotiasta virkeätä äitiään ja viettämässä aikaa syntymäkodissaan.

– Vanhan torpparitöllin vintillä kytken itseni Teamsiin. Silloin riittää, kun on kalsarit ja kauluspaita päällä.