Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Hauhon Loviisakoti aikoo oikeasti pitää kiinni lempeistä arvoistaan – ”Hoidettavat ovat kuin omia rakkaitamme”

Kolme viikkoa sitten avautuneen Hauhon Loviisakodin toiminnanjohtaja Hanna Mannila vakuuttaa, että talosta ollaan ihan oikeasti tekemässä laadukasta palvelukotia ikäihmisille. Hän on valinnut hoitajiksikin sellaisia henkilöitä, jotka jakavat samat arvot hänen kanssaan.

– Kohtaamme ihmiset niin kuin haluaisimme meidät itsemme kohdattavan. Se koskee kaikkea hoivaa, oli se sitten ruokailua, viriketoimintaa, vessa-asioita, puhtautta tai mitä tahansa. Kaiken pohjana on ajatus, että teemme työmme kuin hoitaisimme omia rakkaitamme, hän sanoo.

Tilkkupeittoja käsityöläisiltä, piirustuksia lapsilta

Rivitalomaisessa Loviisakodissa on kaksi siipeä. Huoneiden vuokraan kuuluvat sähkökäyttöinen sänky ja patja, joka ehkäisee painehaavoja, sekä esteetön vessa, jossa mahtuu suihkuttelemaan ja kääntyilemään pyörätuolilla.

– Huoneiden koko ei ole meillä kilpailuvaltti, mutta niihin kyllä mahtuu asukkaan omiakin tavaroita ja huonekaluja, Mannila sanoo.

Kaikkien tilojen huonekaluihin on Mannilan mukaan erityisesti satsattu. Sohvat ja tuolit ovat senioreille sopivan korkeita ja tukevia, jotta niistä on helppo nousta ylös. Istuimissa on kiinnitettävät ja pestävät hygieniasuojat, jotta niissä ei tarvitse käyttää erillisiä riepuja. Oleskelupuolen sisustuksessa on käytetty värejä, jotka muistisairaankin on vaivatonta hahmottaa.

– Hauhontaustan käsityöläiset lahjoittivat meille virkattuja tilkkupeittoja, ne ovat iäkkäille mieleisiä. Seinille olemme saaneet hauholaisten lasten taideteoksia. Olen huomannut, että ikäihmiset tykkäävät kovasti lasten piirroksista, Mannila iloitsee.

Hyötypuutarha omaan pihaan

Talon tupakeittiössä on takka, jossa voidaan paistaa vaikka makkaraa tai kypsentää karjalanpaistia. Oma keittäjäkin taloon on jo rekrytoitu. Hän aloittaa työnsä, kun asukkaita tulee lisää. Kesäksi tiloihin asennetaan jäähdyttävät pumput helteitä helpottamaan.

Käytävätilaan on tulossa kuntoilunurkkaus kuntopyörineen ja puolapuineen. Lämpimillä säillä pääsee terassille vaikka kahvittelemaan, ja pihaa kiertämään on suunnitteilla puinen polku, jota pitkin voi edetä myös rollaattorilla.

– Hyötypuutarhan teemme ilman muuta ja kasvatamme porkkanaa, salaattia, hernetta, sipulia. Kesäkanoja tulee takapihalle. Itselläni on kolme koiraa, suomenhevonen ja kaksi pupua. Ne käyvät vierailulla sen mukaan kuin asukkaat haluavat, Mannila lupaa.

Arki Loviisakodissa kuluukin puuhastellessa kunkin voimien mukaan.

– Teemme paljon asioita yhdessä. Luemme kirjoja, käymme kävelyllä, teemme ristikoita, tiskailemme ja saunomme. Pyrimme siihen, että koko päivä olisi virikkeellinen ja kaikki osallistuisivat niin paljon kuin pystyvät. Viriketoimintaan jokainen hoitaja tuo omia vahvuuksiaan, Mannila selvittää.

Myös henkilöstöstä pidetään huolta

Marika Huumonen on yksi Loviisakodin hoitajista. Hänelle talo on ennestään tuttu työpaikka.

– Teemme tästä oikein lämminhenkisen ja kodikkaan paikan, hän hymyilee.

Myös henkilöstöstään palvelukoti haluaa pitää hyvää huolta, siksi hoitajille kuuluu ilmainen fysioterapia.

– Vain hyvinvoiva hoitaja voi tuottaa hyvää hoitoa. Kaikille tarjotaan myös yksi ilmainen kesälomaviikko ja lisäksi saa pitää palkatonta lomaa . En halua, että kenenkään tarvitsee koskaan lähteä kotiin itkien siksi, ettei ole ehtinyt tehdä työssä kaikkea, mitä olisi halunnut. Turvaamme näin palvelulupauksemme, Mannila sanoo.

“Porukkaa odotellaan lisää”

Asukkaiden saamiseen tulee hieman viivettä, sillä Loviisakoti ei pääse tuottamaan ostopalvelua kesken sopimuskauden ja palvelusetelillä asia etenee vielä hitaammin. Ensimmäinen asukas Ossi Leivonsalo muutti kuitenkin taloon heti sen avauduttua.

– Ihan hienolta on tuntunut, tämä on viihtyisä paikka. Porukkaa odotellaan lisää, hän tuumailee.

Tilapäisesti Loviisakodissa asunut nainen kotiutui jo tällä viikolla ja mietti lähtiessään, että hänen tulee taloa ja sen ihmisiä ikävä.