Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni: Pimeä talvi tuntuu kestäneen vähintään kaksi vuotta – Onneksi voittamaton aurinko taittaa tämänkin talven terän

Sattuneesta syystä tämä pimeä talvi tuntuu kestäneen vähintäänkin kaksi vuotta. Ne, jotka vielä paperikalentereja käyttävät, saattavat hämmästyä jo menneisyyteen vaipuneista täysin tyhjistä sivuista.

Onko päivät tulleet elettyä lainkaan, jos niistä ei ole merkintöjä eikä niistä ole mitään mielikuvaa?

Aijan lineaarisuus on ihmisen luoma harha

Jos ei muista kirjoittaneensa vuosilukua 2021 yhteenkään dokumenttiin taikka päiväkirjamerkintään, ei kannata huolestua. Ajan lineaarisuus on ihmisen luoma harha, jolla hallitaan lähinnä universumin kaaosta. Samalla tavalla politiikassa luodaan käsitteitä asioille, joihin on mahdotonta tarttua.

Kovasti muotiin tullut viimesijainen keino on yhtä konkreettinen asia kuin happamasta piimästä rakennettu lentokone. Se voi olla olemassa unen ja valveen rajamailla, mutta tuskin missään muualla. Aika on kuin savua, jonka näemme mutta johon meidän on mahdotonta tarttua.

Olemme jo matkalla kohti kevättä

Universumin arvoituksiin on kuitenkin aivan turha jäädä jumiin. Me olemme tämän bussin takapenkillä, emme suinkaan rattia vääntämässä, joten nautitaan matkasta. Ja matkahan on mitä mainioin, sillä olemme menossa jälleen kerran kohti kevättä, vieläpä ikkunapaikalla.

Ei lainkaan hullumpi paikka

Meillä hämeenlinnalaisilla on käynyt erittäin hyvä tuuri. Kun Birger Jaarli alkoi aikoinaan rakennuttaa tiililinnaa, hän tuskin vielä tiesi, miltä maisema näyttää 800 vuoden kuluttua.

Vuosisatojen aikana ympäristöämme on muokattu suuntaan jos toiseenkin taidolla sekä tuurilla, eikä lopputulos ole lainkaan hullumpi. On tarvittu verorahaa, vankityövoimaa ja hiukan myös eksentrisen asetehtailijan vetoapua.

Luonto on paras temppeli

Meitä ympäröivät ulkoilualueet ovat parasta A-luokkaa. Aulangon ja Ahveniston maisemat tarjoavat kilometritolkulla latuja ja polkuja, joilla vaeltaessa voi oikeasti nähdä metsän puilta. Luonto on ihmismielen paras temppeli, puut kuuntelevat uskollisesti murheemme eivätkä tuomitse meitä hyvässä eikä pahassa.

Rauhaa ja tilaa löytyy aivan keskustastakin, pienistä puistoista taikka linnan seutuvilta, Kaupunginpuistoa unohtamatta. Kävely on halpaa hupia, ja jo pelkkä penkillä istuminen rantareitin varrella käy joskus terapiasta.

Voittamaton aurinko kruunaa kaiken

Kaiken tämän kauneuden kruunaa pian kevään riemukas valo. Voittamaton aurinko taittaa tämänkin talven terän ja pian sen säteet lämmittävät mukavasti kulkijan kasvoja. Voimme vaikuttaa moniin asioihin, mutta kevään suuren voiman edessä tajuamme pienuutemme.

Kun aurinko herättää eloon näsiät, koivut, lukemattomat kukkasipulit ja lopulta jopa hämäläiset, olemme suuren ihmeen äärellä. Nauttikaamme siis lisääntyvästä valosta, sillä se on universumissa ylellisyys, jonka arvo on mittaamaton.