Yhteiskunnan sähköistyminen ja sähköriippuvuuden lisääntyminen sekä energiamarkkinoiden ilmiöt edellyttävät meiltä pikaisia toimia, ennen kuin tilanne on sylissämme.
Kysymys on laaja- alainen, koska se koskee paitsi energiantuotantomuotoja, myös energian varastointia ja jakelua niin kantaverkon kuin jakeluverkon riittävyyden osalta.
Euroopassa on jo ollut tilanteita, kun sähköverkko kaatuu laajalta alueelta tai kiinteistöt joutuvat odottamaan aggrekaattien varassa sähköverkkoon liittymistä vuosia, kun jakeluverkon kapasiteetti ei ole riittävä.
Energiamarkkinoiden muutoksesta ja tuotantotapojen ominaisuuksista johtuen sähkönkäyttötavat ovat aiheuttaneet ennennäkemättömiä kulutus ja kuormitusvaihteluita verkoille, kun sähkön ollessa kallista kulutus laskee ja sähkön ollessa halpaa ja tuotannon suurta, nousee myös kulutus niin kotitalouksien, kuin isompien toimijoidenkin osalta.
Ongelma on yhteinen eikä puoluepoliittinen.
Positiivisiakin asioita on tapahtunut: Lämmön talteenottoa on kehitetty, uusiutuvia energiamuotoja on otettu käyttöön ja energiaomavaraisuus on osittain parantunut.
Sähkönkulutuksen ennakoidaan kuitenkin lisääntyvän eri arvioiden mukaan voimakkaasti, eli noin kaksinkertaistuvan vuoteen 2035 mennessä, eli tarvitsemme merkittävän määrän investointeja ja hankkeita ihan lähivuosina.
Samaan aikaan niin kansalaiskeskustelu, kuin energiapoliittinen keskustelukin on valitettavan polarisoitunutta, yksi huutaa biokaasusta, toinen turpeesta, kolmas polttaisi risuja. Tuulivoima jakaa mielipiteitä ehkäpä runsaimmin.
Tulevaisuudennäkymä kuitenkin on todennäköisimmin sen kaltainen, että meillä on useita energiantuottomuotoja ja -virtoja, ja olisi hyödyllisempää sovitella niitä kokonaiskuvan kannalta järkevimmin yhteen pikemmin kuin alkaa kaivaa entistä syvempiä poteroita.
Monikerroksinen ja hajautettu energiantuotanto järkevästi toteutettuna parantaa myös yhteiskunnan huoltovarmuutta ja resilienssiä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Mielestäni meidän päättäjien pitäisi niin paikallis- kuin valtakunnan tasolla vähintään havahtua ja perehtyä kiihkottomasti aihepiiriin, sillä ongelma on yhteinen eikä puoluepoliittinen.
Maakunta- ja paikallistasolla energiakysymyksiin voidaan varautua esimerkiksi kaavoituksella ja luvituksella. Niin päättäjän kuin kansalaisen kannattaisi välttää poteroitumista: Esimerkiksi datakeskusten tai joidenkin energiantuotantomuotojen fanaattinen vastustaminen on varsin lyhytnäköistä, jos kuitenkin haluaa roikkua somessa ja jakaa tai tehdä tekoälyllä hassuja videoita lämpimällä kotisohvalla.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (sd.), kaupunkirakennelautakunnan jäsen, maakuntavaltuutettu.