Mielipide- ja somekirjoitteluun on tunkenut viime vuosina ilmiö, jota pidän omituisena ja erityisen vahingollisena.
Ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolustaminen nähdään poliittisena toimintana, joka ei tietyille ihmisille ja instituutioille olekaan sallittua.
Ensimmäisen kerran kiinnitin asiaan huomiota, kun eräs piispoista nosti kolumnissaan esiin työttömien ja pienituloisten aseman heikentymisen Suomessa. Kirjoitusta seurasi somemyrsky, jonka kärkenä oli ajatus, ettei kirkon pidä sekaantua politiikkaan. Tokihan piispa leimattiin saman tien myös kommunistiksi.
Kirkon diakoniatyö on mittaamattoman arvokasta, koska se usein toimii sellaisten ihmisten oljenkortena, jotka ovat pudonneet kaikista yhteiskunnan turvaverkoista. Kirkko yrittää olla köyhien puolella, koska Jeesuskin oli. En ymmärrä, mikä siinä on "politikointia".
Politiikka ei kuulu urheiluun, kirjoitellaan tämän tästä. Niinhän sopisi toivoa, mutta kai jossakin joku raja kulkee, minkälaisen diktatuurin pelikentillä sitä harjoitetaan?
Raha pyörittää maailmaa ja futis on siitä karmiva esimerkki, kun Kansainvälisessä jalkapalloliitossa esiintyvä täysin häikäilemätön korruptio mahdollisti MM-kisojen järjestämisen maassa, jossa ihmisoikeuksia poljetaan oikein urakalla.
Vaikea rastihan se on pohtia, missä määrin esimerkiksi jonkun urheilun lajiliiton tai yksittäisen seuran pitäisi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Rasismia sentään vastustetaan eri organisaatioissa laajaltikin.
Sen vain sanon, että jos yksittäinen urheilija kieltäytyy omatuntonsa ja arvojensa takia omasta mahdollisesta tähtihetkestään ja kilpailemasta jossakin maassa tai tapahtumassa periaatteidensa pohjalta, on se pelkästään hatunnoston arvoista.
Näinä vaikeina aikoina on popmusiikin parissakin otettu entistä enemmän kantaa. Artistin Facebook-sivuille tulvii suivaantuneita kommentteja, kun entinen suosikkilaulaja kritisoi hallituksen leikkauksia. "Keskittyisi vaan tekemään musiikkia ja unohtaisi politikoinnin. Tykkäsin aikaisemmista levyistä, mutta nyt poltan ne kaikki", joku kirjoitti somessa.
Eikös tässä viime vuodet ole väsymyksiin saakka toisteltu sitä, että ihmisen täytyy saada sanoa, mitä ajattelee? Miksei taiteilija sitten saisi?
Viime viikonlopun Hämeenlinnan Priden yhteydessä tuli selväksi, että jotkut haluavat nähdä sateenkaari-ihmisten kokoontumisetkin jonkinlaista valtaa tavoittelevana poliittisena liikkeenä. Tapahtumassa esiintyvälle artistille eräs omalla nimellään kirjoittava kommentoija toivotti saunan taakse vientiä ja niskalaukausta.
Näyttää siltä, että tällä hetkellä sen varsinaisen politiikan painopiste tuntuu olevan vain yhdessä asiassa, valtion velkataakan vähentämisessä ja rapa roiskuu. Siksi ihmisarvojen ja yhdenvertaisuuden puolustaminen kuuluu meille kaikille.