”Mikä on siun lempivälimerkkisi ja miksi?”, kyselee välimerkkien vaikutuspiirissä punakynää käyttävä äidinkielen opettaja, veljeni tytär, Facebookissa. ”Kolme pistettä…, mikäs muukaan", vastaan myhäillen.
Rakastan jokaista kolmea pistettä. Yhdessä. Ja erikseen. Kolme pistettä antavat tilaa askaroida ajatusten kanssa. Niissä lepää luovuus.
Kolme pistettä kurottautuvat kohti tuntematonta. Kolmeen pisteen kanssa mikään ei ole niin lopullista.
Meiltä, yhteisten asioiden hoitajilta, politiikoilta, vaaditaan PISTETTÄ. Piste pakottaa paljolti päätöksiin, joiden seurauksia ei ”pistepolitiikassa” ole kylliksi punnittu.
Istahdan uudenvuodenpäivänä monta tasavallan presidentin uudenvuodenpuhetta kuulleeseen laiskanlinnaani.
”Rakkaat suomalaiset”, aloittaa Alexander Stubb ja silmäilee hyväksyvästi raihnaista ruhoani. Tunnen kuuluvani joukkoon.
Miun mummoni, Lempi Sydänmaanlakka, uskoi kuvaputkinäytön päässä olevan Heikki Kahilan olevan näköyhteydessä häneen. Nyt, teräväpiirron äärellä, ymmärrän häntä. Intensiteetti on ihmeellinen.
Piste. Piste. Piste. Piste. Piste. Presidentin Uudenvuodenpuhe täyttyi pisteistä. Lyhyitä virkkeitä. Yksisanaisiakin.
Presidentin uudenvuodenpuhe sisälsi, ihan itte laskin, 158 pistettä. Mutta ei ainuttakaan "kolmea pointtia". Puhumattakaan kolmesta pisteestä.
Oma Hämeen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman lausuntokierroksella painotimme integraatiovaliokunnassa ja elämänkaarilautakunnassa selkokielisyyden tärkeyttä kaikessa viestinnässä.
Presidentin puhe oli silkkaa, selvää Suomen kieltä. Siis selkokieltä. Sanoma oli selvääkin selvempi. Pisteineen päivineen.
Ottakaamme oppia. Ja lopuksi, se odotettu Jumalan siunausta -toivotus, toi siunauksen…
Toivoa. On. Kylliksi…! Tasavallan presidentti lähetti nuorille toivon viestin.
Rakkaat lukijat! Mie tahdon lähettää koko konkkaronkalle toivon sanoman.
Toivo ei ole possunvärisiin pilviin piirrettyä hähmäistä höttöä. Toivo on toteutuvaa täyttymistä.
Siulle, joka tarjoat tai etsit työtä, tarjoaa Työ Häme kylliksi osaamista, jotta onnistut. Työ Hämeen nettisivut, kyllin taitavalla taidolla tehdyt, osoittavat tien mitä kulkea.
Tavoite on, että kaikilla olisi työtä, että työllistyminen nopeutuisi, että työnantajat löytäisivät osaavat työntekijät. Työ Häme tarjoaa myös läsnäolevaa palvelua. Ei pelkkää digiä, vaan myös likiä. Toivoa. On. Kylliksi…
Suomen vanhin sisämaakaupunki, The World Capital of Sibelius, täyttää 19.1.2025 386 vuotta. Säveltäjämestarin syntymästä tulee 8.12.2025 kuluneeksi 160 vuotta.
Mie en suinkaan aio viettää Sibetöntä tammikuuta. Enkä Finlandia-hymnitöntä helmikuuta.
10 vuotta sitten puistonpenkit alkoivat soida Sibeliusta ja 50:een viemärikaivoon asennettiin taiteilija Markku Pirin suunnittelema kansi. Miten olisi kävely kannelta kannelle?
Mihin hukkui Jean Sibeliuksen muisto? Mitä tapahtuu tänä vuonna? Sibeliuksen syntymäkodin pihapiirin ympäristökin on kuin räävitön retuperälä.
Mutta. Toivoa. On. Onneksi on Sibelius-seura. Onneksi on kulttuuripiirit!
Toivoa. On. Kylliksi…! Kun toimeen tartutaan…
Ison kirjan lupaus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”.
Mie toivotan itsekullekin ihmiselle toivontäyteyttä tulevaisuuteen! Kohta on taas Joulu. Ja sitä ennen vaalit!
Kirjoittaja on valtuutettu (kd.), Hämeenlinna.