Suomessa toimii 16 kristillistä koulua, joissa annetaan esiopetusta ja perusopetusta luokille 1.–9. Lukio toimii kahdessa oppilaitoksessa ja päiväkoteja on noin kolmisenkymmentä eri puolilla Suomea.
Opetushallituksessa on tälläkin hetkellä vireillä hakemuksia uusille kouluille ja päiväkodeille. Kristilliset koulut ovat lisänneet suosiotaan, sillä niiden kasvuvauhti on noin 5 prosenttia vuosittain.
Espoon kristillisessä koulussa oli 460 (2023) oppilasta. Kasvu on ollut hurjaa, sillä vuonna 2020 koulussa opiskeli 206 oppilasta.
Kouluissa noudatetaan valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden mukaisia opetussuunnitelmia, joten oppiaineet, tavoitteet ja sisällöt ovat samat kuin muissakin suomalaisissa peruskouluissa.
Päiväkodit toimivat sekä itsenäisesti että koulujen yhteydessä. Useimmissa annetaan myös maksutonta esiopetusta ja monet toimivat ostopalveluperiaatteella täydentäen kuntien omaa päivähoito- ja esiopetustarjontaa.
Muun muassa Oulussa, Tampereella, Helsingissä ja Lahdessa toimii monta kristillistä päiväkotia, Kanta-Hämeessä ei ainuttakaan.
Perheet perustelevat valintaa perinteisillä arvoilla, yhteisöllisyydellä, tapakasvatuksella ja osa omalla arvopohjallaan. Osa kokee ympäristön turvallisemmaksi kasvualustaksi lapsilleen.
Vanhemmat hakevat kasvatuskumppania, jotain pysyvää, joka ei muutu, vaikka ymäristö muuttuu.
Vanhemmille arvojen selkeydellä on merkitystä. Tämä osaltaan selittää paremmin koulujen suosiota kuin pelkkä kristillisyys. Yhteiskunnan maalistuessa ihmiset hakevat takaisin heille tärkeiden arvojen piiriin, sillä perinteinen, huolta pitävä ja sitova yhteisö on murenemassa.
Suomalaisessa yhteiskunnassa useat ihmiset voivat ulkoisesti hyvin, mutta silti moni tuntee sisäistä levottomuutta, tyhjyyden tunnetta ja elämän merkityksettömyyttä. Puhutaan arvotyhjiöstä.
Julkisessa keskustelussa esitetään usein, että kasvatuksen pitäisi olla maailmankatsomuksellisesti neutraalia, jotta kasvava lapsi ja nuori voisi vapaasti muodostaa oman maailmankuvansa ja tehdä omat arvovalintansa.
Arvojen moninaisuuden keskellä maailmankuvaansa rakentava lapsi voi joutua ristiriitaiseen ja epäselvään tilanteeseen. Neutraalia kasvatusta ei ole olemassakaan. Kasvatus ja kasvattajat välittää aina jotakin maailmankuvaa ja arvoja tiedostaen tai tietämättään.
Olisiko mahdollista, että kristilliset koulut ja päiväkodit mahtuisivat tulevaisuudessa Kanta-Hämeeseen, sillä niille on selkeä tilaus?
Kun perheet kysyvät minulta miksi Kanta-Hämeessä ei ole kristillistä koulua tai varhaiskasvatusta, niin joudun vastaamaan etten tiedä.
Kirjoittaja on Janakkalan KD:n puheenjohtaja.