Julkisen rakentamisen hinta puhututtaa Hämeenlinnan politiikassa. Keskustelu käynnistyi Solvikin uuden päiväkodin rakentamishankkeesta, jonka kilpailutettu hinta ylitti kustannusarvion kolmanneksella.
Aiheesta on kirjoittanut Hämeen Sanomiin (20.8.) esimerkiksi valtuutettu Atte Tarri (kok.) ja kaupunginvaltuustossa keskustelua herätteli kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari Koskinen (kok.). Huoli julkisen rakentamisen kalleudesta on aiheellinen.
On kuitenkin harmillista, että kokoomuslaisten kynsissä ongelman juurisyyksi on nostettu Solvikin päiväkoti. Kyse ei nimittäin ole Solvikia koskevasta yksittäistapauksesta, vaan laajemmasta rakenteellisesta ongelmasta.
Lopettakaa siis Solvikin haukkuminen, ja keskittykää itse asiaan!
Rakennushankkeen kustannusnousu on käytännössä suoraan pois käytännön työn määrärahoista.
Julkinen rakentaminen on joskus merkittävästikin kalliimpaa kuin yksityinen rakentaminen. Keskeisiä syitä tämän taustalla ovat toisaalta monimutkainen hankintalainsäädäntö ja toisaalta kustannushallinnan pettäminen hankesuunnitteluvaiheessa.
Hankintalain monimutkaisuus ja valuviat vähentävät tarjousten määrää ja nostavat niiden hintoja. Samaan aikaan kustannushallinta usein pettää suunnitteluvaiheessa.
Valtuusto on päättänyt rakennusten ja infran toteuttamisesta perustasoisina vakioratkaisuina, mutta toteutuuko tämä käytännössä vai tarvitaanko vahvempaa ohjausta?
Hankkeita kohtaan esitettyjä toiveita on pystyttävä priorisoimaan. Oleellista on ymmärtää, että rakennushankkeen kustannusnousu on käytännössä suoraan pois käytännön työn määrärahoista.
Eli vaikkapa uuden päiväkodin pihan pinnoittaminen ja puiden kaataminen kalliiden leikkilaitteiden tieltä vähentää suoraan oppimisen tukeen käytettävissä olevia resursseja. Tämä tulee muistaa valintoja tehdessä.
Toimeen on nyt tartuttu. Tekemäni esityksen pohjalta kaupunginhallitus päätti puuttua rakentamisen kalleuteen, ja edellytti toimenpiteiden valmistelua rakennushankkeiden elinkaarikustannusten madaltamiseksi.
Toivottavasti pääsemme mahdollisimman pian päättämään näistä suunnittelu- ja hankintaprosessiin keskittyvistä toimenpiteistä, ja tekemään tarvittavia rakenteellisia muutoksia.
Kaupungilla ei ole talouden eikä ympäristönkään puolesta varaa tuhlata resursseja ylihintaisiin rakennushankkeisiin!
Kirjoittaja on valtuutettu (vas.), Hämeenlinna.