On edessä keskikesän ja valon juhla, juhannus. Jollain tavalla on sellainen tunne, että juhannus on vuoden juhlien kirkkainta aatelia, kaikkein parasta suomalaista juhlaperinnettä.
Joulu ja pääsiäinen edustavat kovasti erilaista juhlaperinnettä kuin juhannus. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö muillakin perinnejuhlilla kuin juhannuksella olisi merkitystä.
Mieleeni ovat erityisesti piirtyneet lapsuuden ja kouluiän juhannukset ja muukin kesänvietto setäni perheen kesämökillä Savitaipaleen suunnalla Kierniemi-nimisen niemen maisemissa.
Sää ei ratkaissut oikein koskaan yhtään mitään. Jos satoi, sauna oli päällä tuntitolkulla ja saunasta uimaan mennessä sadekaan ei haitannut. Toki oli syytä olla varovainen, kun kulki saunasta viettävää kivikkoista rinnettä laiturille.
Saunassa kuului olla nimenomaan vihta. Minun sanastooni ei ole koskaan kuulunut vasta, mutta tämä on aina oma väittelyn tai keskustelun aihe.
Perinnelaji oli kanootilla melominen. Setäni oli erään talven aikana tehnyt kansalaisopiston kursseilla kanootin.
Serkkuni kanssa kävimme usein aamuöisin veneellä mato-ongella. Rentouttavaa ja terapeuttista puuhaa, joka tuotti aina iloa ja välillä saalistakin.
Kerran kalaretkellä vilustuin oikein pahasti. Nenä vuosi ja oli flunssainen olo. Tätini halusi jeesata ja helpottaa oloani. Hän keksi kotikonstina, että laitetaan muutama kamferitippa nenääni. Se tuntui aivan karmealta eikä helpottanut lainkaan flunssaani. Jäipähän mieleeni muisto ikiajoiksi.
Setäni järjesti joka juhannus perinteisen mökkiottelun. Yksi ikimuistoisimpia lajeja oli hiihto kalliolla. Saattoi olla, että idea oli kopioitu Uuno Turhapurolta. Hauskaa oli ja mikä tärkeintä, loukkaantumisilta kuitenkin vältyttiin.
Kroketin peluu oli erittäin mieluisa laji, vaikka välillä pallot saattoivat mennä kallioiselta niemeltä järveen. Pallot eivät kuitenkaan uponneet, joten kisailu saattoi jatkua.
Mökkitikan heittäminen oli tavallinen laji, mutta yllättävän mukavaa sekin oli. Kun haastetta haluttiin lisätä, tikkataulu piilotettiin valtavan kiven taakse näkymättömiin. Iloa oli vieläkin enemmän, mutta parhaat olivat silti parhaita.
Ilmapistooliammunta antoi tuntumaa hyvään harrastukseen. Siitä huolehdittiin aina, että ihan juhannusaaton aktiivisimpaan aikaan kyseistä lajia ei harrastettu.
Kortinpeluu ja lautapelit olivat myös viihdyttävää ajanvietettä. Väitän, että kortinpeluu kehittää loogista ajattelua. Se on joka tapauksessa aina hyvin sosiaalinen ja hyvä harraste.
Serkkuni kanssa saimme aina kunnian raahata lähimetsiköstä tippuneita oksia niemen nokkaan kokkoa varten. Kokon polttaminen on parasta mahdollista juhannusperinnettä. Lopuksi oli edessä perinteiseen tapaan makkaran grillaus.
Mökkijuhannus järven äärellä on hienointa mahdollista suomalaisuutta ja perinnettä.
Suomalaiset nauttivat veden äärellä oleilusta, veneilystä ja kalastuksesta.
Hyvää juhannusta!
Kirjoittaja on valtuutettu (ps.), Hämeenlinna.