Yhtenäiskulttuurin jääminen 1980–90-luvuille on ollut selvää. Esimerkiksi varsinaisia kesähittejä ei samaan tapaan enää ole, kaikilla on valinnan mahdollisuus kuunnella ja katsella omina aikoinaan itsenäisiä valintoja streamauspalveluista.
Somekanavat yhdistävät teinejä. Radio ei ole ollut in, vielä vähemmän kotimaan teevee. Urheilukaan ei hetkeen ole kansaa yhdistänyt.
Ja nyt sitten 2024 tähän on ollut muutos: musiikki kiinnostaa vanhaan yhtenäiskulttuurin malliin!
Uudelleen aloitettu Levyraati keräsi lähes miljoona yleisön alkaessaan. Mieletön mainosarvo siinä olleille artisteille. Siis Levyraati teeveessä vuonna 2024!
Ja sitten se suurin jysäys: Yle on onnistunut rakentamaan hiljalleen Suomen euroviisukarsinnoista käsittämättömän menestyksen.
Kun UMK lanseerattiin, sitä pidettiin nimeä myöten aivan epäonnistuneena hankkeena. Nyt vuosia myöhemmin se on valtakunnan kovin juttu lähes puolen vuoden ajan, syksystä kevääseen. Nokia Areena loppuunmyyty ja teeveessä katsojia pari miljoonaa. Vain presidentinvaalien tulokset menivät ohi.
Vain elämää ja Elämäni biisi -ohjelmat keräävät reilun miljoonan yleisön joka vuosi.
Musiikki yhdistää taas. Musiikki on ainakin UMK:n ja Euroviisujen saralla jollain lailla korvannut jopa kansana yhdessä jännitettävän urheilun. Musiikki kerää ihmiset teeveen ääreen. Ja mikä parasta, kaiken ikäiset, niin kuin UMK:ssa nähtiin. Nuoriso tuulettaa kunnolla!
Olen innoissani, kuinka musiikki on näiden mainittujen formaattien mukana taas – tai ainakin luulen niin – pitkästä aikaa in.
Luulisi, että UMK tarjoaa inspiraatiota uusille tekijöille ja samoin kaikki nämä ohjelmat madaltavat yleisön kynnystä lähteä katsomaan livekeikkoja. Ainakin suosituimmat kesäfestarit ovat nykyään jo talvesta loppuunmyytyjä.
Keikkailevana esiintyjänä sitä ainakin kuvittelee, että nuo kaikki ohjelmat ja musiikin hypetyssuosio näkyvät kaikille tasapuolisesti.
Ja huomioikaa: nyt en kommentoinut ollenkaan Suomen euroviisuskaban musiikillista tasoa. Tärkeintä oli mielestäni muusikon näkökulmasta sen yleinen suursuosio.
Ai, että katsoinko lähetyksen itse? Aika ironisesti The 69 Eyes oli kisa-aikaan Nokialla, ei areenalla vaan ihan oikeasti Nokialla keikalla. Ja tupa oli täynnä!
Tupa oli muuten täynnä myös Hämeenlinnan Suistolla viikko sitten sunnuntaina, kun The 69 Eyes pääsi palaamaan kotikonnuilleni. Tämä oli jo toinen sunnuntaikeikka, jonka olemme siellä soittaneet.
Näissä on oma kumma taikansa. Tuntuu kuin viettäisimme rentoa rokkisunnuntaiehtoota ystävien ja sukulaisten parissa.
Suisto on ainutlaatuisen kotoinen klubi Suomessa. Rumpalimme Jussi pohti salin puolella ennen soundcheckiä paikkaa ihastellessamme, että vastaavan oloisia on vain Yhdysvalloissa.
Kantolan kirpparialue taitaa olla jo maankuulu, ja siellä on aika vaikea käydä ilman, että jotain tarttuu mukaan.
Yllättävin ovi aukesi hiljan lähes Narniaan tai Tylypahkaan, kun astuin Katumalla olevan vanhan suojeluskuntatalo Leimulan sisään. Vastaavia taikapuoteja olen aiemmin nähnyt vain Jenkeissä! Hämeenlinnan Tarotpuoti on todella kokemisen arvoinen, maaginen kokemus.
Hämeenlinnan taika onnistuu aina yllättämään!
Kirjoittaja on The 69 Eyes -yhtyeen laulaja.