Pirteä puhelinmyyjä tavoitteli liittymäasioilla. Hän kertoi laveasti tarjouksista, ja siitä, että nyt olisi tarjolla sellainen lisälaite, jolla saisin teeveestä näkymään ties mitä ja jolla pääsisi tekemään sitä sun tätä.
Hän kyseli televisioni ominaisuuksista, tulivatko ohjelmat analogisesti vai netin kautta. Kuuntelin kohteliaasti, mutta siinä vaiheessa kun lakkasin ymmärtämästä, oli pakko keskeyttää myyjän puhetulva. Vastasin, että ei aavistustakaan.
Henkilön, jolle tällaiset asiat ovat selvää pässinlihaa, on varmaankin vaikea käsittää, millaista ahdistusta nämä nykyiset ”netti sitä sun tätä” -jutut voivat tällaiselle tietämättömälle aiheuttaa.
Sanoin, etten osta mitään enkä muuta mitään niin kauan kuin nämä nykyiset systeemit toimivat. Jossain vaiheessa ne kuitenkin muutetaan niin, että olet jälleen pakotettu ostamaan jotain mitä et tarvitse, kalliimmalla kuin ennen, ja vain siitä syystä, että vaihtoehtoa ei ole.
En ole edes viitsinyt laskea, kuinka monta käyttäjätunnusta, salasanaa tai sovellusta nykyelämässä tarvitaan.
Pahoittelin, että olen huono asiakas, kun en näistä nykysysteemeistä mitään ymmärrä, ja että ei ole hänen syynsä, ettei kauppoja tällä kertaa tullut.
Älyteeveen kehittyvät ominaisuudet ovat nyt vain yksi esimerkki monimutkaistuvasta maailmasta. En ole edes viitsinyt laskea, kuinka monta käyttäjätunnusta, salasanaa tai sovellusta nykyelämässä tarvitaan.
Ongelma on siinä, että erilaisten palveluiden kehitys on ollut niin nopeaa, ettei perässä meinaa pysyä.
Monien uusien juttujen taustalla on idea siitä, että ne pitkässä juoksussa helpottavat tekemistä tai parantavat palvelua.
Niin, pitkässä juoksussa. Mutta kun on jo lähtökohtaisesti takamatkalla kaikenlaisten härpäkkeiden opettelemisessa, on maalia mahdotonta saavuttaa – koskaan ei pääse tilanteeseen, että osaisi kaiken tarvittavan, vaan aina juuri kun on jotain oppinut, se vaihtuukin johonkin uuteen.
Vaikuttaa siltä, että se renki, jonka alun perin piti palvella meitä, onkin muuttunut isännäksi, ja meistä on tullut jonkin makaaberin kaikenkattavan järjestelmän tahtiin tanssivia sätkynukkeja.
Pahinta on, että on vain pakko tanssia mukana, sillä muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan.