Muistan viime kevättalvella hämmästelleeni, kun kaupoissa oli yhtä aikaa myytävänä sekä joulu- että runebergintorttuja. Taisi olla jotain tammikuuta.
Mietin, että onpa hassua, sillä kummankaan merkkipäivän aika ei ollut oikeastaan lähelläkään: toinen oli mennyt jo ajat sitten ja toinen tulossa vasta helmikuussa.
Nyt en enää oikeastaan hämmästele yhtään mitään.
Tänä vuonna halloween, tämä pyhäinpäivää edeltänä irvistelevien kurpitsalyhtyjen armoitettu juhlapäivä, osui tiistaille 31. lokakuuta.
Jotkut ottavat myös ilon irti: esimerkiksi jouluvalot voi aivan hyvin sytyttää heti kun itsestä siltä tuntuu.
Tuttua halloweenkrääsää on kuitenkin ollut kaupoissa tarjolla jo viikkotolkulla – rinta rinnan joulutavaran kanssa. Ja siis, jouluunhan on todellakin vielä reilu puolitoista kuukautta aikaa.
Vesittyykö juhlan tuntu, kun sitä hehkutetaan jo viikkoja tai kuukausia etukäteen ja usein vielä yhtä aikaa jonkin toisen juhlan kanssa?
Nykyisin alkaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että eri juhlasesonkien tuotteita on tarjolla jo reippaasti ennakkoon – suorastaan kyllästymiseen asti. Ja tietysti päivän mentyä alelaarit ovat vielä pitkään pullollaan kyseisen juhlapäivän tavaraa.
Tietenkin se on ymmärrettävää, sillä kaiken taustallahan jyllää markkinatalous, joka tuntuu aina olevan takapiruna kaikessa – siis ihan kaikessa – tekemisessä.
Jokainen voi tietysti itse miettiä, kuinka asiaan suhtautuu, mutta välttyä siltä ei oikein voi. Jotkut ottavat myös ilon irti: esimerkiksi jouluvalot voi aivan hyvin sytyttää heti kun itsestä siltä tuntuu, koska ovathan kaupatkin jo kaikkea joulukamaa väärällään.
Sekä joulu- että runebergintortut ovat molemmat suosikkejani, joten se ei sinänsä haittaa, vaikka niitä olisi tarjolla myös sesongin ulkopuolella.
Monesti on kuitenkin käynyt niin, että kun näitä herkkuja tulee usein ostettua ennakkoon enemmän ja vähemmän, varsinaisena juhlapäivänä ajatuskin kyseisten leivonnaisten syömisestä ällöttää.
Ja juhlakrääsä ei voisi vähempää kiinnostaa, kun sitä on viimeiset pari kuukautta katsellut joka paikassa.
Ehkä liika on sittenkin liikaa – juhlapäivien hypetyksessäkin.