Ihmiskunta kehittyy nopeasti, sen me ylpeänä olemme panneet merkille jo vuosien ajan. Suunnasta ollaan hiukan eri mieltä, mennäänkö parempaa vai huonompaa kohti, mutta se olkoon sivuseikka.
Iskusanoiksi yli muiden ovat nousseet sananvapaus ja tasa-arvo. Teoriassa kaikki on siis hyvin.
Ikävä kyllä yleensä teoria kohtaa käytännön yhtä elegantisti kuin löysä uloste tuulettimen.
Työelämän suurissa innovaatioissa oli aikoinaan idea, että kaikki firmassa olevat työntekijät osaavat tehdä kaikkia työtehtäviä. Näin hommat luistivat teoriassa nopeammin, kun putkinainen Hilkan ollessa kiireinen, sähkömies Matti teki hänen hommansa.
Ei Matti kyllä putkihommia osannut kuin teoriassa, joten käytännössä Hilkan piti tehdä työt myöhemmin uudestaan. Jostakin syystä neliskanttinen rengas ei pyörinyt niin hyvin kuin se ikivanha pyöreä.
Sananvapaus on käsitteenä hyvä, sen merkitys vain on monille vieras.
Sananvapaus on käsitteenä hyvä, sen merkitys vain on monille vieras. Vaikka kaikilla on somen ansiosta mahdollisuus ilmaista ainutkertaisia ajatuksiaan julkisesti, se ei ole pakko tai kansalaisvelvollisuus.
Toisten herjaaminen ja haukkuminen ei myöskään toteuta oikeuden henkeä, vaikka omasta mielestä olisikin terävä yhteiskunnallinen, itsenäinen ajattelija. Usein on kuitenkin niin, ettei lehtijuttuja lukemalla voi ihmisestä kovin hyvää analyysia tehdä, vaikka yläkoulussa olisi psykologia ollut peräti kasi.
Huutaminen ja räyhääminen kyllä antavat sanoille vapauden sinkoilla pitkin eetteriä, mutta jos oikein innostuu, kannattaa lukea lakikirjasta myös ne rajoittavat pykälät.
Ja jos ei osaa, jaksa tai viitsi lukea, lakikirjan saa varmasti äänikirjanakin. Tuplanopeudella 26 pykälää sujahtaa nopeammin kuin uutinen hallituksen ministerivaihdoksista.
Mitä taas tasa-arvoon tulee, se on tietenkin myös hyvä ja kannatettava aate. Jokaiselle ihmiselle pitää taata tasapuolinen kohtelu yhteiskunnassa.
Ja tässä tarkoitetaan todellakin jokaista, ei vain niitä, joille oikeudet suodaan vanhoissa uskonnollissa kirjoissa.
Ikävä kyllä tasa-arvon kohdalla luonto on aina ollut armoton. Vaikka ihmiskunta haluaa taata kaikille tasapuolisen kohtelun, se ei pitkälle riitä.
Tasapuolinen kohtelu on alkupiste, jonka jälkeen luonto ottaa ohjat käsiinsä. Tuhansia vuosia jatkuneiden geeniarpajaisten ja oikullisen onnen takia ihmiset eivät ole koskaan tasa-arvoisia.
Toisten polku nousee vuorille, toisten vajoaa laaksoon. Luonnon painovoimaa ei voi mikään laki tai asetus kumota.
Ainoastaan kuolema on tasa-arvoinen, toki varmoja emme voi olla siitäkään.
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija.