Olenko tyhmä vai muuten vain ulkona kaikesta?
Tämä ajatus kävi mielessäni, kun yritin käynnistää tämän kevään pyöräilykautta ja koko homma meinasi tyssätä siihen, että en tahtonut saada ilmaa polkupyörän renkaisiin.
Molemmat kumit olivat tyhjät talven jäljiltä. Ähräsin pihamaalla ja koetin saada niitä täyttymään. Jostain syystä ilma vain pihisi eikä renkaissa tapahtunut mitään muutosta, vaikka kuinka pumppasin.
Hiki virtasi pitkin selkää jo ennen ensimmäistäkään polkaisua.
Kun muutama vuosi sitten aloitin pyöräilyn uudestaan pitkän tauon jälkeen, meinasin jo heti alkuun heivata sekä pyörän että pumpun pöpelikköön, kun en saanut renkaita kunnolla täyteen.
Nykyisin sekä renkaita että pumppuja on joka lähtöön.
Kesti aikansa, että minulle selvisi, että pyöräilyvarusteet ovat kehittyneet sfääreihin, joista minulla ei ole ollut aavistustakaan: nykyisin sekä renkaita että pumppuja on joka lähtöön.
En ollut tajunnut, että juuri siinä pumpussa oleva suutin ei sopinut juuri niiden renkaiden venttiileihin.
Mistä minä sen olisin voinut tietää? Aiemmin polkupyörässä oli rengas, johon pumpattiin pumpulla ilmaa. Piste.
Hommasin siis modernin käsipumpun, jossa on kaksi erilaista reikää sekä läppä, jonka tarkoituksesta minulla ei ollut ihan täyttä varmuutta.
Nyt pyöräilykautta käynnistäessäni ajattelin optimistisesti, että se riittää, kun pumpun reikä täsmää venttiilin koon kanssa – silloinhan kaiken pitäisi olla okei.
Pumppasin hulluna, mutta mitään ei tapahtunut. Pihinää kyllä kuului, mutta rengas ei täyttynyt. Koko ajan jokin tuntui vastustavan.
Kädet olivat jo ihan poikki, kun kokeilin vääntää läppää toiseen suuntaan ja kuinka ollakaan, ilma alkoi virrata renkaan sisään.
Olen nyt siis valaistunut sen tosiasian suhteen, että tätä nykyä polkupyörän pumppu onkin yllättävän tekninen laite.
Nyt kun vielä seuraavalla kerralla muistaisin, mihin suuntaan sen läpän pitikään missäkin vaiheessa törröttää.