Mistäs sitä oikein ollaan kotoisin?
Tänä yönä, keskellä Cha, cha, cha -huumaa ja ”hopeahäpeää” se sulkeutuu. Niinku mikä?
Hämeenlinnan kaupungin käynnistämän identiteettityön kysely. Mie, hämäläiseen hitauteen hiukan hurahtanut, ehdin kuin ehdinkin vastaamaan. Toivottavasti moni muukin. Vastausaikaakin oli venytetty.
Muinoin, seinäkalenterien sesonkiaikoina, pyydettiin joltain kaupungin silmäätekevältä merkkihenkilöltä Minun kaupunki -kirjoitus graafikko Jaana Aallon kuvittamaan tunnelmalliseen kaupunkikalenteriin.
Kateudesta kaunaisena odotin omaa kirjoitusvuoroa. Turhaan. En ollut silmäätekevä. En merkkihenkilö. Enkä edes paljassorkkainen hämeenlinnalainen.
Ihmeitä on. Identiteettikysely, jonka Punctum & Studium Oy toteuttaa yhdessä kaupungin kanssa, juurrutti miut, juurettoman, ”ei mistään kotoisin” olevan, mihinkään kuulumattoman haahuilijan Aulangolle, hautausmaille, Hämeen Linnaan, Iittalan i-laaksoon, Kansalliseen kaupunkipuistoon, keskiaikaisiin kirkkoihin, Taidemuseoon, Vanajaveteen, Verkatehtaaseen, pitkin poikin, kaikkialle. Paikkoihin. Identiteettikysely vahvisti kuulumista.
”Asun kaupungissa ja kaupunki asuu minussa.”
Miun ja siun kaupungin elinvoimajohtaja Niklas Lähteenmäki herätteli haikeutta ja kaiveli kaipuuta kyselemällä Raatihuoneessa pidetyssä Asumisen seminaarissa: ”Millainen on sinun lapsuuden maisema? Mielenmaisema? Sielunmaisema? Mikä on ihmisen suoja?”
Koti! Koti ei ole vain kaksi huonetta ja keittiö. Kerninen sohva, kerniset tuolit ja telkkari. Koti ei ole tupakantunkkainen tila. Koti ei ole luukku lähiössä. Potero Palkkisillassa.
Koti on turvapaikka, jossa saa olla. Olla, kuin kotonaan. Kodittomuus kulkee kehon hökkelissä, matkassa mukana.
Viime vuonna, Muuttolintujen päivänä, eräs perhe pyrähti Suomalaiseen kirjakauppaan. Äiskä, iskä ja pieni persoona. Toivottelin heille ”Lennokasta Muuttolintujen päivää”. Perhe puhkesi puhumaan. Lirkuttelivat onnellisina lennähtäneensä Hämeenlinnaan muuttolintujen mukana, Kehä kolmosen sisältä. Pesäpuu oli löytynyt Siiristä. Toivotin tervetulleeksi.
Mistä meijät Hämeenlinnalaiset on tehty? Noh tietenkin yllättävästä ystävällisyydestä, hellästä huomaavaisuudesta, rehellisestä rakkaudesta, pohjattomasta palvelualttiudesta. Me emme sulje ketään ulkopuolelle!
Cha, cha, cha pisti miunkin sorkat heilumaan niin, että otti olkapäästä. Käärijä otettiin vastaan voittajana. Nöyränä miehenä hän vakuutteli olevansa samasta puusta tehty, kuin me muut. Lopuksi hän totesi: ”Mä toivon, että tämä tulee jatkossakin tapahtumaan, että me kansa ollaan yhtä!”
Yhtenäistä kesää meille kaikille!
Painellaan pihalle! Tutkitusti ihmiset ovat sosiaalisempia ulkona…
Kirjoittaja on valtuutettu (kd.), Hämeenlinna.