Tapanani on käydä iltapäiväkahveilla Hämeenlinnassa asuvan musiikkimedia-legenda Miettisen kanssa. Miettinen on se henkilö, joka toimitti punkpienlehti Hilsettä 70-luvulla, perusti rocklehti Rumban 80-luvulla ja 90-luvulla veti Yleisradiossa rock-erikoisohjelma Räkärodeota. Sattuipa hän julkaisemaan 69 Eyes -yhtyeeni ensimmäiset levytkin. Meillä riittää aina puhuttavaa ja edelleen intoiltavaa rokista.
Eteläkadulla on kahvila Villa Marenki, jossa päätimme viimeksi tavata. Laitoin asiasta viestiä ja selkeyttääkseni kahvilan sijaintia, vinkkasin viestissäni vanhalle hämeenlinnalaiselle, että kahvila on ”siinä Hanssin-Jukan vieressä”. Hanssi-Jukka oli ilmavoimien DC-2 kuljetuslentokone, joka oli linja-autoaseman vieressä Eteläkadun päässä kahvilana vielä 80-luvun alussa. Eli vain tietäjät tietää ja muistaa vielä.
Tällaiseen tyyliin on tullut muutenkin keskusteltua vanhojen hämeenlinnalaisten kanssa, vanhoista paikoista puhuen tai niihin viitaten. Jos mene kauppaan ”Rakettiin”, menee nykyiseen Hämeensaaren K-Citymarkettiin. Muita peruspaikkoja joita vilahtelee puheissa meillä on Kuivansillan kentät, Vanha kenttä, Kolibri (tietenkin!), Vasalli, Rantasen kioski, Veeran kioski ja monta muuta, jotka ovat jääneet muistoihin paikkakunnan maamerkkeinä. Googlettamallahan näistä monestakin on paljonkin tietoa ja keskustelua netissä.
Näistä rohkeista kuunteluhetkistä minulla oikeastaan kaikki alkoi.
Yksi ylitse muiden on kuitenkin Hämeenlinnan Levy & Kasetti! Se oli erittäin tärkeä paikka rokin harrastajille, josta sai tietoa uusien levyjen muodossa mitä ulkomaailmassa tapahtui.
Kävin siellä erittäin säännöllisesti vähintään kerran viikossa varhaiset teinivuodet. Ei minulla ollut varaa ostaa mitään kuin kenties joka toinen kuukausi, mutta levyn kansien tuijottaminen, uutuuksien bongaaminen ja usein myös kuunteleminen olivat tärkeää rokin ymmärtämisessä.
Muistan todella selkeästi, kun pyysin saada kuunnella The Crampsin uutta levyä ja kuinka kaupan hyvistä kuulokkeista musiikki jytisi ja kuullosti taianomaiselta. Levyjä sai todellakin pyytää kuunneltavaksi, jolloin myyjä laittoi levyn tiskillä olevaan levysoittimeen ja vieressä olevat kuulokkeet laitettiin päähän. Levyjä sai kuunnella ehkä 5–10 minuuttia ja koska minullakin oli mainetta ostajana, tämä oli paikoin mahdollista.
Näistä rohkeista kuunteluhetkistä minulla oikeastaan kaikki alkoi. Oma musiikkimakuni alkoi kehittyä, eikä perustunut vain siihen mitä levyjä kavereilla oli ja mitä radiosta tuli.
Eräs asia, mitä olen vuosikymmenet kertonut, on se, että Levyssä & Kasetissa oli vain yksi musiikkityyliä luokittava hyllykohta, jossa luki ”punk”. Siitä kohdasta sitten löytyi kaikki kiinnostava gootista autotallirokkiin, ilman sen kummempaa alaluokittelua. Nerokasta!
Toinen huippulevykauppa Hämeenlinnassa oli Eteläkadun Valintatalo. Nykyään siinä on Intersport. Siellä oli tarjouksessa nipuittain poistolevyjä ja sieltä löytyivät kaikki Bowiet ja Iggy & The Stoogesit aikoinaan oranssi hintalappu päällä.
Kävimme yks kerta Miettisen kanssa vanhan Levyn & Kasetin tiloissa nykyään olevassa Olds Cool -vintagekaupassa. Sopii sinne ja meidän muistoihimme loistavasti!