Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Maataloustukia kulttuurille hedelmällisen maaperän luomiseen ja kritiikin kasvun tukemiseen

Kiira Korven runokirjan kritiikistä syntyi kohu. Mieli pahoitettiin Korven puolesta ja kauhisteltiin kritiikin rajuutta. Puhe kääntyi nopeasti siihen, tuliko kriitikon kiusattua Korpea. Kukaan ei enää kiinnittänyt huomiota siihen, millainen runokirja oikeasti on ja minkälaisesta ilmiöstä sen taustalla on kyse.

Kukaan ei lausunut ”joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön”. Oliko kyse siis jostain muusta, kuin taiteesta? Ehkä kansallistunteesta ja niin suurista arvoista, että ne tarvitsevat ruumiillistuman tai muuten jäävät liian abstrakteiksi?

Urheilijat usein symboloivat kansalaisidentiteettiä ja Korpi erityisesti liitetään vahvasti isänmaallisuuteen. Kyse ei siis tainnut olla enää runoista, kirjasta tai siitä, että Korpea kohdeltiin kuin ihan oikeaa runoilijaa. Tunnustettiinko siis samalla jotakin, mitä ei sanottu ääneen?

Uskon, että maailma on täynnä ammattitaiteilijoita, jotka olisivat toivoneet omalla teoksellaan samanlaista kohua tai edes pientä osaa siitä.

Kohu tuo nimittäin rahaa, mainetta ja tunnettuutta, oli kohun syy mikä tahansa. Kohun jälkeen Korven kirjasta tietää nekin, jotka eivät osaa nimetä muita runokirjoja, saati runoilijoita.

Tämän lisäksi, väittäisin yhden Korven runon olevan siteeratuin runo suomen historiassa. Se menee näin: ”Huh huh HUH.”

Kohu tuo nimittäin rahaa, mainetta ja tunnettuutta, oli kohun syy mikä tahansa.

Joskus, kun näkee hyvän maalauksen, sitä miettii, kunpa olisin itse keksinyt tuon idean. Tämän asian kohdalla miettii, olisinpa Kiira Korpi, tai vaikka Jari Isometsä, joka loi uraa muusikkona rytmitajuttomana henkilönä muun muassa Souvareiden kanssa julkaisemalla hienon kappaleen Karpaasi.

Moni entinen urheilija tai muu julkkis on ryhtynyt tekemän taidetta ja menestynyt jopa paremmin kuin ammattitaiteilijat. Heillä on moni asia kohdillaan, mistä koulutettu taiteilija saa vain haaveilla.

On mahdollisuus panostaa bisnekseen, taito hoitaa julkisuuskuvaa ja mediaa, ymmärrys managereista ja valmentajista, aiemman uran tuki ja vuosien henkinen (ja fyysinen) valmennus sekä opittu kyky ottaa vastaan palautetta.

Taito, luovuus ja muu pikkuseikka tulee myöhemmin matkan varrella ja jos ei tule, ei haittaa, moni ostaa teoksia silti koska julkisuus tuo arvoa myös teokselle.

Vain harva pystyy kohauttamaan tunteita teoksillaan niin, että kertarysäyksellä tulee tunnetuksi. Taitelijoita myös usein syytetään siitä, että pyritään tällaiseen skandaaliin. Moni tietysti pyrkiikin mutta useimmiten kyse on jostain ihan muusta, niin kuin tässäkin tapauksessa.

Joka tapauksessa olemme jo vuosia menneet siihen suuntaan, että jokainen ihminen on taiteilija, kuka vain voi olla kriitikko ja taiteessakin riittää kokemusasiantuntijuus.

Myös Street Food Kitcheneissä, maalisemmin katukeittiöissä, työskentelee hampurilaistaiteilijoita ja ravintoloissa pihvitaiteilijoita, lapset ovat muuten vaan taiteilijoita ja äidit kakkutaiteilijoita. Kahvinkeittokin voi olla taidetta ja ravintolassakäyminen ainakin ravintolakulttuuria.

Kysyisinkin siis, tuleeko meistä taiteilijoista maatalousttuottajia, maksammehan jo eläkevakuutuksenkin Melaan (maatalousyrittäjien eläkelaitos). Voimmeko hakea maataloustukia ja voiko ravintolayrittäjä saada kulttuuripalkinnon?

Korven runosta inspiroituneena tein oman runoni, se menee näin:

Hah hah HAH!

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kuvataiteilija.