Tämä neljän kuukauden työkokeilu on ollut mahtava kokemus. Olen oppinut monia uusia asioita sekä kehittynyt kieliopillisesti. Kirjoitustaitoa tulin treenaamaan äidinkielen yo-kokeita varten, jotka menivät nyt paremmin kuin viime syksynä.
Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Kaupunkiuutisten kolmen kopla eli Riikka Happonen, Heli Karttunen ja AP Sarjanto ovat kannustaneet minua jatkamaan. Heidän ystävällisyytensä ja rohkaisevat sanansa ovat minulle todella suuri kiitollisuuden aihe.
Heidän kanssaan ja kauttaan olen oppinut, millaista toimittajan työ on. Olin olettanut, että ensimmäisen työpaikan kuuluu olla epämiellyttävä tai jotain sellaista, josta ei nauti. Olin väärässä puoli nuoruutta.
Haluan opiskella journalismia ja isona haluan olla toimittaja.
Ensimmäinen työpaikka voi olla oikeasti sellainen, mistä nauttii koko sydämellä ja siitä voi saada suuntaa tulevaisuudelle. Itse sain nyt varmuuden, että haluan opiskella journalismia ja isona haluan olla toimittaja.
Näiden neljän kuukauden aikana olen saanut monenlaisia työtehtäviä. Ensimmäiselle työkeikalle yksin meneminen jännitti paljon, mutta kolmen koplan luottamus siihen, että selviän siitä yksin, rohkaisi huomattavasti.
“Nuorta näkökulmaa” on lausahdus, mitä sanottiin usein. Uskoisin tuoneeni sitä esille paljon kolumneissa ja artikkeleissa, joita olen tehnyt. Jopa ensimmäisellä viikollani, kun sain heti kolumnivuoron.
Kyseinen kolumni koski omia viime aikojen tapahtumia, kun jouduin usein huutelun, haukunnan sekä uhkauksien kohteeksi ulkonäköni vuoksi. Kolumnistani sain paljon positiivista palautetta kolmen koplalta.
Työkeikolle mukaan pääsy oli usein menneiden viikkojeni kohokohtia, koska pääsin näkemään toimittajan työtä eri ihmisten tekemänä. Analysoidessa muiden haastattelutapaa hioin hieman omaa tekniikkaani.
Haluan vielä kerran kiittää kaikkia lukijoita, haastateltavia ja varsinkin kolmen koplaa. Lehtomurto kuittaa viimeisen viikon kunniaksi.