Upea, historiallisesti arvokas Vanajanlinna säilyy hyvin hoidettuna Hämeenlinnan matkailullisena helmenä. Nykyisessä jatkuvaa ja sitkeää tasapainottamista vaativassa talouden tilassa kaupungilla on kuitenkin täysi työ kaivaa esiin riittävät tulot lakisääteisten palvelujen takaamiseen.
Hämeenlinnalla ei ole varaa omistaa vuosittain mittavia tappioita tuottavia kiinteistöjä, jotka eivät liity mainittuihin peruspalveluihin.
Jos kaupunki saisi Vanajanlinnasta vuokratuloja, jotka ylittävät edes käyttömenot poistoineen, vaatimuksia myymisestä tuskin kukaan tekisi. Valitettava tosiasia on, että kaupunki eli veronmaksajat ovat jo toista kymmentä vuotta joutuneet tukemaan yritystoimintaa.
Miljoona euroa vuodessa pois peruspalveluista
Kaupunginhallitus on tehnyt 5.3.2018 päätöksen, jonka nojalla kiinteistöstä peritään huomattavasti alan keskimääräisiä neliöhintoja alhaisempaa vuokraa.
Sen lisäksi, että vuodesta 2011 alkaen kirjanpidollinen tappio on ollut noin 200 tuhatta euroa vuosittain kaupungille eli veronmaksajille lankeavat maksettaviksi kymmenen vuoden peruskorjaustarpeet, joiden yhteissummaksi on arvioitu noin 7 miljoonaa euroa.
Kun lisätään rakennustarvikkeiden hintakehitys ja arvonlisävero, tullaan päätymään yli 10 miljoonan kustannuksiin.
Vuokrasopimuksen, jonka kanssa nyt on elettävä, valmistelivat apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo sekä silloiset kiinteistöjohtaja ja kaupunginlakimies. Sopimuksen hyväksyivät kaupunginhallituksessavirkavastuulla kaikki kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja vihreiden jäsenet.
Päätöstä ainoana vastustanut perussuomalaisten Lulu Ranne teki muutosesityksen ja jätti asiasta eriävän mielipiteensä perusteluineen.
Mitä sanovat laki ja etiikka?
Kaupunki ei saa kohdella vuokralaisyrityksiään epätasapuolisesti. Suosiminen perimällä oleellisesti kehnompaa vuokraa kuin muilta ei kestä eettistä tarkastelua. Kaupungin tehtävä ei voi olla yrityksen kannattavuudesta huolehtiminen. Kuntahan ei saa antaa edes takausta yksityisen yhteisön lainalle.
Lulu Ranne huomautti päätöksen perustuneen puutteelliseen selvitykseen sopimuksen vaikutuksista kaupungin talouteen.
Vuokraamisesta ei järjestetty avointa kilpailua, mikä voitiin välttää kikkailemalla sopimusajan pituudella ja optiovuosilla. Laiki Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 31 § kieltää pilkkomasta sopimusehtoja siten, että lain kirjain tulee täytetyksi. Lain hengen mukaisesti tätä on asiallista soveltaa paitsi hankintaan myös luovutukseen.
Kuntalaki 130 § itsessään painottaa avointa tarjouskilpailua ja puolueettoman arvioitsijan käyttöä markkinaperusteisesta hintatasosta.
Jostakin löytyy ostaja, mutta aikaa on varattava
Alihintaiseen vuokrasopimukseen perustuvaa keskustelua ei pidä yrittää peittää puheilla Vanajanlinnan kiistattomista arvoista ja ansioista.
Valitettava tosiasia on, että onneton sopimus takaa nykyiselle vuokralaiselle vielä 4–9 vuodeksi mahdollisuuden toimia järjettömän halvalla hallitsemissaan tiloissa. Se luonnollisesti vaikeuttaa ostajan löytämistä kiinteistölle. Toivotonta se ei ole, onhan meillä näitä formula- ja lätkämiljonäärejä, mutta myyntiponnistelut on syytä aloittaa mahdollisimman pian.
Teppo Turja
kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (ps.)
Emmi Rantanen
kaupunginhallituksen jäsen (ps.)
Hämeenlinna