Eduskuntavaalit lähestyvät ja keskustelut politiikan eri teemoista kiihtyvät.
Hämeenlinnankin vaaliteltoilla käydään paikallista porinaa nousseista elinkustannuksista, työllisyydestä, taloudesta, ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinoista ja mielenterveyspalveluiden saatavuudesta.
Kaikki ovat minullekin tärkeitä teemoja. Mutta opettaja kun olen, niin koulutuksen nouseminen yhdeksi kärkiteemaksi lämmittää erityisesti mieltä.
Monissa keskusteluissa menee välillä kuitenkin suloisesti puurot ja vellit sekaisin. Mikä onkaan kenenkin tehtävä tässä kokonaisuudessa?
Meillä on pitkälle koulutetut ja pätevät opettajat, jotka osaavat kyllä itsenäisesti valita kuhunkin oppiaineeseen, sisältöihin ja ryhmään sillä hetkellä parhaiten soveltuvat opetusmenetelmät, tehdä arviointia omalla asiantuntemuksellaan tai vaikka yhteisesti opettajakuntana päättää kännykän käytöstä koulupäivän aikana.
Kavahdan mielipiteitä, joissa luokalle jättämisten lisäämisen ajatellaan nostavan oppimistuloksia.
Jätettäisiinkö ne asiat suosiolla sinne kouluihin, joissa on näihin asioihin se maailman paras asiantuntijuus, ja annetaan opettajille työrauha.
Päättäjien tehtävänä on lainsäätämisen lisäksi huolehtia opettajien työhön riittävät resurssit.
Opettajana kavahdan myös aika lailla mielipiteitä, joissa ehtojen ja luokalle jättämisten lisäämisen ajatellaan nostavan oppimistuloksia. En usko siihen yleisenä ratkaisuna.
Meillä ei ole kuitenkaan yhteiskunnallisesti eikä taloudellisesti varaa siihen, että nuorilla ei ole riittäviä tietoja ja taitoja opiskeluun – tai elämään ylipäänsä.
Uskon perusasioihin panostamiseen; pienet ryhmäkoot, oikeus pienryhmäopetukseen sekä tarvittaessa erityisopetukseen. Kaikilla on oikeus oppia ja onnistua.
Kouluissa tulee olla tarpeeksi välittäviä aikuisia, joilla on aikaa ja voimavaroja oppilaiden tukemiseen riittävän ajoissa.
Hämeenlinnassa päätämme, mihin omat resurssit suuntaamme, mutta koulutuksesta ei siellä eduskunnassa saa leikata.
Tällä hallituskaudella on paikattu aiempien hallitusten koulutusleikkausten synnyttämää vajetta ja sitä työtä täytyy jatkaa, mikäli haluamme palata aikaan, jolloin suomalaisista kouluista ja oppimistuloksista kohistiin kaikkialla maailmassa.
Tämä kannattaa pitää mielessä siellä äänestyskopissakin.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (vihr.), Hämeenlinna.