Huomenna se tapahtuu. Tulee noin tunnin suora lähetys paksusuolestani. Olen kauhuissani, itseni ja henkilökunnan puolesta.
No, onhan se kai ammatinvalintakysymyskin. Ymmärrän, että joku haluaa tähystää avaruuden kaukaisia galakseja. Ymmärrän senkin, että joku haluaa tähystää lintuja tai kiinalaisilta karanneita säähavaintopalloja, mutta että joku oikein työkseen haluaa tähystää näitä per…mustia aukkoja. Tuntuu oudolta, että se on jonkun unelma-ammatti!
Minusta piti pikkutyttönä tulla rodeoratsastaja, härkätaistelija tai arkeologi. Jonain hulluna hetkenä olin hakemassa jopa poliisikouluun, mutta B-rapun tähystys ei kyllä juolahtanut mieleenikään.
Huomenna on siis elämäni ensimmäinen kolonoskopia. Nielen sillä alakerran hampaattomalla suullani metreittäin letkua kameran kera. Voi sitä ilon ja onnen päivää.
Kokoajan jommalla kummalla vetää suonta, puutuu raajat tai muuten vaan henki vinkuu, rahisee ja pihisee.
Parhaillaan ryystän tässä kirjoittamisen ohessa viimeistä ateriaani, ennen seuraavaa, joka on vasta huomenna joskus iltapäivällä. Juomani lihaliemi on oikein makoisaa ja illalla sekoitan itselleni herkullisen tyhjennysjuoman ja asetun valmiustilaan wc.n välittömään läheisyyteen.
Wc.n välittömässä läheisyydessä olen elänyt jo vuosia. Onneksi työskentelen kotona ja lapset ja ystävät ovat tottuneet siihen, että monta kertaa päivässä syöksyn saniteettitiloihin. Sieltä on revitty isompiakin miehiä ulos lennossa, kun hätätilanne on käynnissä.
Viime viikolla meillä oli tarkoitus muruni kanssa viettää himokas viikonloppu. Sanoin, että kerrankin on talo tyhjänä. Sellainen pakkopullaseksi, että nyt äkkiä, ennen kuin joku tulee, on jotenkin päälle liimattua.
Mielikuvissani olisimme tepastelleet koko viikonlopun alastomina, takkatulen räiskyessä. Olisin niin vastustamaton, että ukko ei pystyisi pitämään näppejään erossa ja heittäisi minut karhuntaljalle…noh, sen puuttuessa, mihin vaan ja tekisi akrobaattiset temppunsa. Takaapäin extempore ja kattolampusta roikkuen.
Pah! Täällä olikin jotkut Historic-rallit ja jo omilleen muuttanut tyttäreni ilmoitti, juuri ennen kuin tuo kylätie poikkaistiin koko päiväksi, olevansa tulossa kavereidensa kanssa rallia katsomaan.
Siinä sitten lauantai kului nuorison rampatessa ees taas sisään, ulos ja tyhjentäessä jääkaappiani. Vasta illalla koitti murun ja minun hetki, tosin siinä vaiheessa olimme jo niin väsyneitä, että vaikka kuinka mielessäni hapuilin muruni suuntaan, en jaksanut liikauttaa eväänikään. Olimme yhtä mieltä siitä, että voi kun olisi jotain palvelusväkeä, joka liikuttaisi meitä.
Se on nykyään varsinainen extremelaji, tuo seksi. Kokoajan jommalla kummalla vetää suonta, puutuu raajat tai muuten vaan henki vinkuu, rahisee ja pihisee. Mikään asento ei ole hyvä. On vaan niitä huonoja ja erittäin huonoja.
Kirjoittaja on Rengon maaseudulla asuva iskelmäsanoittaja.