Minulla on oikein pahansisuinen kilpirauhasen vajaatoiminta, mitä ei millään saada kuriin. Sairaus on todettu yli 300 000 suomalaisella ja moni on jäänyt diagnosoimatta. Se on hankalasti hoidettava, oireiden kirjo on laaja ja liitännäissairauksia paljon. Se hankaloittaa huomattavasti elämää jo lievänäkin versiona.
Olen tuttavallisesti todennut, että kilpirauhassairaudellani on yhtä periksiantamaton luonne, kuin kantajallaankin. Huumorintajuakin siltä löytyy, sillä juuri silloin kun vähiten odottaa, se heittää jonkun uuden oireen ja siinä onkin ihmettelemistä vähäksi aikaa.
Joskus tuntuu, että elämä on yhtä toipumista ja kuntoutumista, selviytymistä edellisestä koettelemuksesta ja varautumista seuraavaan. Monilla sairaus vie työkyvyn mutta omalla kohdallani se vie henkilökohtaisen elämän. Työstänihän en tingi, kunnes viimehädässä. Tosi tervettä, not!
Lääkärit ovat aivan yhtä pihalla sairauden hoidossa kuin minäkin, autoimmuunisairauksien hoitoon kun ei ole selkeitä konsteja. Kukaan ei tiedä miten sairaus etenee ja miten lääkkeet vaikuttavat elimistöön. Usein väitetään, että oireet ovat lähtöisin korvien välistä, jossa kilpirauhanen ei muuten sijaitse.
Joskus tuntuu, että elämä on yhtä toipumista ja kuntoutumista, selviytymistä edellisestä koettelemuksesta ja varautumista seuraavaan.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat useimmiten naiset. Se on perinteisesti diagnosoitu hysteriaksi ja hoidettu sen mukaisesti nykyäänkin. Minullekin on yritetty tyrkyttää kaikki mahdolliset mielialalääkkeet ja muut tasoittavista piristäviin. Erittäin hyvä esimerkki siitä, että hoidetaan oiretta eikä syytä.
Viime vuonna näitä ongelmia ei onneksi ollut koska lääkäriin ei päässyt. Olin sekä YTHS:n asiakkaana että kunnallisella ja kummassakin oli mahdotonta päästä lääkärille. YTHS:n kautta sain sentään muutaman soittoajan joka kerta eri lääkärille eri puolilla Suomea.
1800-luvun lopussa alettiin hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa (niitä, joita ei hoidettu hysteerikkoina) eri eläinten kuivatuilla ja jauhetuilla kilpirauhasilla. Tämän todettiin auttavan potilaita huomattavasti ja parantavan elämänlaatua. Myöhemmässä vaiheessa siirryttiin sian kilpirauhaseen, kun ymmärrettiin miten lähellä sikojen ja ihmisten elimistöt ovat, käytetäänhän sikojen sydämiä nykypäivänäkin ihmisillä.
Sitten tulivat synteettiset lääkkeet, ja tottakai luonnollinen korvattiin keinotekoisella. Nykyään erikoisluvalla saa myydä sian kilpirauhasesta tehtyä lääkettä ja siitä saa pulittaa lähes 200 euroa kuukaudessa. Sen on edelleen todettu olevan kattavin ja tehokkain kilpirauhaslääke suurelle osalle potilaista, koska synteettinen valmiste ei kaikilla toimi.
Tällaisen lääkkeen saa, mikäli sattuu löytämään sellaisen yksityisen lääkärin, joka sitä voi myöntää ja tietenkin, jos on talous kunnossa. Kohuttu Ozempic-lääke ei ole siis ainoa, jossa on saatavuusvaikeuksia ja joka asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, vaikka se onkin saanut mediahuomiota enemmän kuin puhtaasti sairauden hoitoon käytettävät lääkkeet.
Lääkkeiden saamisen ja saavutettavuuden lisäksi olisi kova juttu, jos olisi myös saavutettava, tasa-arvoinen ja terveyttä oikeasti edistävä terveydenhoitojärjestelmä, jossa ihan jokaiselle taattaisiin hyvää hoitoa eikä tarvitsisi lähteä Amerikan malliin, jossa rahalla saa ja vakuutuksella pääsee, köyhät kuolkoon kadulle.
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kuvataiteilija.