Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toimittajalta Turengin sala-auraaja toi esiin kuntabyrokatian syövereissä piilevän pessimismin

Välillä tavallisen kuntalaisen on vaikea ymmärtää virkamiesten byrokraattisia päätöksiä. Viimeksi viime viikolla kulmakarvat kohosivat tavatessani Hämeen Sanomien juttua Turengin sala-auraajasta.

Kysehän oli siis siitä, että turenkilainen Antti O. Vau oli hyvää hyvyyttään aurannut omalla mönkijällään Kauriinmaan metsäpolkuja, joita kunta ei ole sisällyttänyt omaan talvikunnossapito-ohjelmaansa.

Tarkoitus oli täysin epäitsekäs: Vau halusi tuottaa hyvää mieltä koiranulkoiluttajille, jotta näiden ei tarvitse kahlata hankien keskellä.

Viime viikolla Vau oli normaaliin tapaan aurauspuuhissa, kun vapaa-ajalla vastaan tullut kunnan työntekijä alkoi kyselemään, kenen luvalla Vau oikein poluilla auraili. Palaute oli sen verran alatyylistä, että Vau ilmoitti saman tien paikallisessa Facebook-ryhmässä lopettavansa auraamisen.

On parempi olla tekemättä mitään, ettei kukaan vain suutu.

Asiasta nousi kohu, joka päätyi myös iltapäivälehtiin. Pian Janakkala julkaisi pahoittelevan tiedotteen, jossa se toivoi vapaaehtoisilta auraajilta jatkossa etukäteen yhteydenottoa kuntaan.

Janakkala perusteli toivettaan sillä, että se on kuitenkin vastuussa, jos joku liukastuu salaa auratulla metsäpolulla. Täyshangessa liukastumisvaara on olematon.

Tapaus toi mieleen oman naapurustoni turhat toiveet jokunen vuosi sitten Hattulassa.

Toivoimme kylälle paperi- ja metallijätteen kierrätyspistettä, mutta Kiertokapula tyrmäsi idean heti alkuunsa.

Kylällä sijaitsi pieni kunnan omistama joutomaapläntti. Seuraavaksi ehdotimme kunnalle, että voisimme itse maksaa kaikki kierrätyspisteestä aiheutuvat kulut, jos kunta vain antaisi kyläseuralle luvan käyttää lupiinia puskevaa plänttiään tähän tarkoitukseen.

Ehdotus tuli bumerangina takaisin. Ei käy!

Hattulan kunta perusteli päätöstään sillä, että kierrätyspisteistä tulee usein epäsiistejä ja joku voi sitten valittaa esteettisestä haitasta kuntaan. Kyläläisinä me taas ajattelimme, että kierrätyspiste hyödyttäisi ja haittaisi eniten meitä itseämme, joten motivaatiomme sen siistinä pitämiseen olisi huomattavan korkea.

Kuntien pessimistinen näkemys tuntuukin olevan, että on parempi olla tekemättä mitään, ettei kukaan vain suutu. Ettei nyt vaan sattuis mitään...