Nimimerkki Hätilän muija tuomitsi (HäSa, tekstarit 23.12.) Aulangonrannan loma-asuntojen muutoksen (HäSa 22.12.) pysyvään asumiskäyttöön. Hän oli lukenut artikkelin "pöyristyneenä":
"Kyse on Kolin ohella ehkä tärkeimmästä kansallismaisemastamme, jonka merkitys suomalaisille on suorastaan ikoninen". Kirjoittaja heittäytyy hieman herkkähipiäiseksi.
Asiaa lienee syytä tarkastella Aulangon kehittämisen lähihistorian valossa. Siinä jäljet osin pelottavat.
Ostaessaan Aulangon Hugo Standertskjöldiltä vuonna 1926 Hämeenlinnan kaupunki halusi säilyttää Karlbergin puiston kaikkine kulttuuriarvoineen seuraaville sukupolville.
Moottoripyörien pärinää
TT-ajoja järjestettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteen tienoilla kerran kesässä viikonloppuina. Moottoripyörät pörräsivät ja käryttivät ranta-alueen sekä puistometsän kulku-urilla, sulkien viikonlopun viettäjiltä mahdollisuudet alueen virkistyskäyttöön. Alueen linnustokin mahtoi kauhistua menosta.
Laskettelurinne rakennettiin 1960-luvulla Suomen kauneimpiin kuuluvan geologisen maiseman, Aulangonvuoren kupeeseen. Hissit kitisivät, ja luonnonrauha oli taas tipotiessään. Myöhemmin lasketteluharrastus siirtyi ainakin osin Kalpalinnaan, ja luonto peitteli armeliaasti puuston raivaamisella raiskatun vuorenrinteen.
Ratsastus ja golf tarjoavat alueella rikastavia vaihtoehtoja kavio- ja kenkävetoiseen liikuntaan.
Aulangon kylpylän ja monitoimihallin rakentaminen 2010-luvulla suunniteltua lähemmäksi hotellia olivat tehneet tilaa loma-asuntojen korttelille.
Kiipeilyrata viimeisin vouhotus
Kiipeilyrata rakennettiin "viimeisenä vouhotuksena" Kavaljeerirakennuksen ja tenniskentän väliseen puistikkoon yrittäjän ja hotellin välisenä etujen yhdensuuntaisuutena.
Puisto olisi tullut säilyttää sinällään: paitsi ensimmäisenä "käyntikorttina" Aulangolle saapuville myös Standertskjöldin perinnepuistona, onhan hänen muistoreliefinsäkin puistikon reuna-alueella. Hylätyllä camping-alueella olisi ollut riidatonta tilaa radan rakentamiselle.
Standertskjöld lienee siihen mennessä kääntyillyt useastikin haudassaan.
TT-ajot ja laskettelurinne ovat menneet jälkiä jättämättä, samoin valitettavasti alueen floraa ja faunaa havainnollisesti esitellyt opastuskeskus Katajistossa. Kiipeilyrata säilyy Aulangon rumennuksena. Runnellun puiston puuston uudelleen kasvattaminen veisi satakunta vuotta.
Kaupungin tahon puoltolauseissa arvioitiin, että sen elinvoimalle voi olla enemmän hyötyä vakituisesta asumisesta Aulangolla kuin loma-asumisesta.
Käyttötarkoituksen muutos ei vaikuta merkittävästi ympäristöön eikä haittaa kaavoitusta. Ympäristökin pysyy paremmassa kunnossa eikä rehota. Kaupunki saisi lisää kymmeniä asukkeja ja kylpylä heistä vakioasiakkaita talven tuiskuissa.
Kansantaloudellisesti katsoen kiinteistöjä kannattaa käyttää kautta vuoden, onhan niissä kuitenkin pidettävä yllä kustannettavaa peruslämpöä.
"Mökit nukkuu lumiset"
Heino Kaski on säveltänyt talvisen kappaleen Mökit nukkuu lumiset. Nuotin otsikkoon voisi Aulangonrannan osalta lisätä: ”. . ., mutta asutut”.
Hektiset harrastuslajit ovat aina sopineet paremmin Ahveniston nuorhenkiseen urheilupuistoon.
"Jokaiselle jotakin" toteutuu Aulangolla, mutta ei sentään "kaikille kaikkea".
Hämeenlinnan päättäjät ovat etenemässä Aulangonrannan ratkaisussa hyväksyttävään suuntaan. Päätös, vaikkakin koko korttelikohtaisena, on vain jatkoa jo muualle virinneelle yksittäisten loma-asuntojen hyväksymiselle jatkuvaan asumiskäyttöön.
Hugo ei ainakaan tämän päätöksen puitteissa kääntyne haudassaan – älköönkä Hätilän muija päiväunillaan.
Reino Laajaniemi
Hämeenlinna