Syksyn uustermi on ennallistaminen. Ennallistamisasetuksesta tehdystä Valtioneuvoston U-kirjeestä on käyty kiivasta keskustelua.
Keskustelussa päähuomio on asetuksen metsäympäristöä ja sen ennallistamista koskevat kohdat, mutta myös rakennetulla ja kaupunkiympäristöllä on ennallistamistavoitteita.
Asiaan perehtymättä kuvittelin ensin, että aikaperspektiivi olisi sama kuin metsäluonnolle, eli 70 vuotta. Kaupunkien vihreysasteen palauttaminen 1950-luvulle tuntui kyllä mahdottomalta ajatukselta ja melkoiselta taantumukselta.
Mielikuvitus ei millään riittänyt siihen, mihin historiallisiin dokumentteihin vihreysasteen palauttamislaskelmat olisivat esimerkiksi Hämeenlinnassa perustuneet.
Vaikka ennallistamisasetuksessa viitataan karttaohjelmiin ja digitalisaatioon, niin käytännössä seurantaan tarvitaan rahaa ja resursseja jäsenmaissa.
Onneksi näin ei olekaan. Kaupunkien viherpeiton osalta tavoitteet ovat viheralueiden määrän kasvattaminen aikavälillä 2021–2040 ja 2050 ja latvuspeittävyyden lisääntyminen vuoteen 2050 mennessä. Eli katsotaan eteenpäin.
Kaupunkiympäristön viherryttämiseen liittyvät tavoitteet tuntuvat selkeämmiltä, kevyemmiltä ja paremmin perustelluilta kuin metsäympäristöön liittyvät. Kaupungin viherpeitto eli kaupunkipuut eivät ainoastaan lisää viihtyvyyttä, vaan niillä on selvä merkitys niin hulevesien kuin ilmansaasteiden sidonnassa.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeä tavoite. Ja tavoitteiden asettaminen on sinänsä hyvä asia. Asetusehdotuksen mukaan jonkun on seurattava ja raportoitava viheralueiden määrää ja latvuspeittävyyttä.
Vaikka ennallistamisasetuksessa viitataan karttaohjelmiin ja digitalisaatioon, niin käytännössä seurantaan tarvitaan rahaa ja resursseja jäsenmaissa. Asetukseen on kyllä sisällytetty EU:n ympäristökeskukselle tarpeelliset lisävarat.
Henkilöresursseja tarvitaankin, esimerkiksi sen määrittelyyn että, mikä latvuspeittävyys oikeastaan on ja millä laitteella tai ohjelmalla sitä mitataan.
Toivottavasti löytyy helppo ja halpa ratkaisu ettei käy niin, että viherryttämisen raportointijärjestelmästä tulee kalliimpaa kuin itse viherrytyksestä.
EU ajaa monia uusia hyviä ja tarpeellisia asioita. Ennallistamisasetus ei ole ainoa uusi velvollisuus.
Ongelma on se, että myös kaikki vanhat hyvät ja tarpeelliset asiat ovat edelleen tehtävälistalla. Jostakin on luovuttava ja muutettava prioriteettijärjestystä. Kaikkeen ei ole varaa.
Kirjoittaja on valtuutettu (kesk.), Hämeenlinna.