Tartun bideeseen ja suuntaan sen takalistoani kohden. Uu mama, mikä elämys! Sitten minä vedän pöntön! Taikuutta? Sitten avaan hanan ja pesen käteni. Aah, mitä luksusta!
Eivät nämä normaalitoimet varmasti tunnukaan miltään, ennen kuin joutuu olemaan yli kaksi kuukautta ilman vettä. Me jouduimme.
Se oli syyskuun seitsemäs. Perheessäni on nyt käsitteet EVL, ennen veden loppumista ja JVL, jälkeen veden loppumisen. Silloin kun kaivosta vielä tuli vettä olimme tavallisia ihmisiä, tavallisine huolineen. Vesipumpun alkaessa huutaa tauotta, meistä tuli selviytyjiä.
En minä tuntenut koko ajan janoa, silloin kun keittiön hanastani tuli raikasta kaivovettä, mutta tieto siitä, ettei hanasta tule mitään teki minulle kroonisen janon.
En minä myöskään ole kotonani aiemmin käynyt välttämättä joka päivä suihkussa, mutta nyt kun se ei ollut mahdollista, tuntui, että vallan ryven liassa. Tunsin itseni takkutukkaiseksi neandertaliksi, joka tuhkaa naamassaan hätistelee kärpäsiä ympäriltään.
En minä tuntenut koko ajan janoa, silloin kun keittiön hanastani tuli raikasta kaivovettä, mutta tieto siitä, ettei hanasta tule mitään teki minulle kroonisen janon.
Pesemättömien kehojemme kanssa ramppasimme ystävillämme suihkussa ja minä murullani pari kertaa viikossa pursuavien pyykkikassien kera.
En minä enää rynnännyt ensimmäisenä suuteloimaan rakastani, vaan täyttämään hänen pesukonettaan teinieni vaatteilla.
Kotona joimme Salen eteisestä kanistereihin valutettua juomavettä ja persuuksiamme lääpimme vauvoille tarkoitetuilla kosteuspyyhkeillä.
Tiskaaminen sujui sadevesitynnyristä haetulla vedellä, jota keitin suurissa kattiloissa. Siinä tulikuumassa vedessä sitten joka päivä lotrasin, poltin käteni ja kirosin. Sitten kun ei satanut, ei tiskattu.
Ennen vieraiden saapumista juoksin tarkistamaan pöntön, että lapsetkin ovat muistaneet kaataa jätöksilleen suihkulähteestä ämpärillä haettua vihertävää nestettä, jossa kesällä oli vesiliskoja.
Moniko kaupungissa asuva voi edes kuvitella, ettei vessaa jonain päivänä voisikaan vetää? Saati ettei sitä voi vetää kuukausiin!
Olin siis siinä käsityksessä, että vesi oli loppunut. Pohjavesitilanne on ollut aika huono tänä syksynä. Kurkkasimme kaivoon, niin eihän sitä paljoa ollut, mutta oli kuitenkin.
Taskulampun valossa päättelin, ettei vedenottoputki yllä veteen asti. Kaivoa ruopattiin, mutta vettä ei tullut. Lasku tuli.
Sukulaiset ja kylänmiehet konttasivat saunani lauteiden alla ja koittivat sörkkiä pumppua. Siemenvettä tursutettiin kahteen eri reikään, mutta vesi pysyi kaivossa.
Sitten koitti perjantai, jolloin levitin punaisen maton ja leyhyttelin palmunlehtiä. Putkimiehet saapuivat! Eivät he tulleet aasilla, vaan pakettiautolla, jossa näytti olevan kontti Sandelssia. Perjantai teki putkiukoista tehokkaita, eikä kulunut montaakaan tuntia, kun hana lauloi. Ja tänään pesen lattiat!
Kirjoittaja on Rengon maaseudulla asuva iskelmäsanoittaja.