Vuosia sitten istuin logoterapiaa käsittelevällä luennolla. En suinkaan opiskelemassa, vaan piirtämässä muotokuvaa luennoitsijasta. Olin saanut erikoisen tilaustyön, jonka sivutuotteena pääsin kuuntelemaan mielenkiintoista luentoa aiheesta, jonka pariin tuskin muuten olisin päätynyt.
Muistikuva nousi mieleeni, kun aloin tehdä listaa siitä, mitä kaikkea kotivaran pitäisi sisältää – pattereita, taskulamppuja, radion, kaneistereittain vettä, kuivamuonaa, ynnä muuta tähdellistä retkikeittimistä lähtien.
Aloin ahdistua, että mitä kaikkea vielä puuttuu ja mitä tässä nyt vielä oikein tapahtuu. Eihän minulla ole aavistustakaan, miten retkikeitintä edes käytetään.
Luonnollisesti tämän jälkeen pohdiskelin, että entä miten tällaista ahdistusta pitäisi käsitellä. Muistikuva logoterapialuennosta palasi mieleeni.
Tänä päivänä ei puhuta, tuleeko sähkökatkoja, vaan milloin ne tulevat.
Media suoltaa päivittäin uutisia sodasta, ilmastonmuutoksesta, mielenosoituksista sekä kaikenlaisista katastrofeista, joihin tulisi varautua.
Tänä päivänä ei puhuta, tuleeko sähkökatkoja, vaan milloin ne tulevat ja miten silloin toimitaan.
Juuri nyt hehkutetaan resilienssin perään. Tällä tarkoitetaan muun muassa psyykkistä palautumiskykyä, kriisinkestävyyttä ja kykyä mukautua uusiin tilanteisiin.
Todellakin, asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, ei auta muu kuin sopeutua.
Logoterapian kehittänyt wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Franklin selviytyi hengissä keskitysleiriltä. Hänen mukaansa todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Logoterapia painottuu siihen, mitä hyvää ja ehjää vielä on jäljellä, minkä varaan voi rakentaa tulevaisuutta.
Sietokyky toimii parhaiten silloin, kun fyysiset perusasiat, riittävä ravinto, liikunta ja lepo, ovat kunnossa.
Ainakin jonkinlaisen kotivaran aion hankkia, ihan oman mielenrauhani vuoksi.
Omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää, mutta – logoterapiaa mukaellen – parhaiten oma pääkoppa pysyy kasassa, kun ei uppoudu pelkästään omiin ajatuksiin.
Nyt jos koskaan kannattaa liikkua luonnossa, käydä leffoissa, näyttelyissä, ravintoloissa ja tapahtumissa – sekä ennen kaikkea viettää aikaa läheisten kanssa.