Huomaan nykyisin yhä useammin pohtivani, miltä tuntuisi olla tulevaisuuttaan miettivä parikymppinen nuori tässä sodan, kulkutautien ja ilmastonmuutoksen maailmassa.
Itse vartuin sellaisessa ajassa, jossa ammatinvalinnan suhteen ei suurta paniikkia tunnettu. Kyllä tekevälle töitä löytyy -sanonta piti 1980-luvulla vielä kutinsa ja paikallista tehtaista sai aina hommia, ja vieläpä ihan kunnon palkalla, jos suuret suunnitelmat syksyivät sementtiin.
Minä haaveilin kuuluisuudesta ja taiteilijan urasta, mutta en isommin ollut halukas tekemään sen eteen töitä. Menin pokkanana Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin vailla oikeastaan minkäänlaista esiintymiskokemusta.
Kuvittelin, että pelkkä säkenöivä persoonani riittäisi ja valmistin monologin Philip Rothin tekstistä, jossa mies oli muuttunut naisen rinnaksi.
Valitsijaraadissa istuva Jouko Turkka hymähti kerran ja minä vietin seuraavat 13 vuotta tehdastöissä.
Vieläkin tunnen kylmiä väreitä siitä, kuinka pihalla ja lapsellisena omassa kuplassani elin.
Maksan siitä edelleen kovaa hintaa heräämällä öisin miettimään työasioita ja pelkäämällä, että jonain päivänä paljastun osaamattomaksi huijariksi.
Julkinen ammatti ja kuuluisuus kiinnostaa tämänkin päivän nuoria, ja nyt tiktokkaajien, reality-tähtien ja tubettajien näennäisesti helpolta vaikuttava elämä saattaa olla vain uskalluksen ja onnenpotkun päässä.
Vaihtoehtona näyttäisi olevan vain hypätä johonkin vuosikymmeniä kestävään oravanpyörään, hankkia koulutus ja viettää loppuelämänsä ammatissa, joka ei oikein tunnu omalta.
1990-luvulla futonilla nukkuvat merkonomisamurait lanseerivat ajatuksen, että niin sanotussa tavallisessa työssä viihtyvä ihminen on jonkunlainen luuseri.
Vaikka Luojan kiitos nuo tuon ajan pöllöpäät eivät juuri ruutuaikaa enää saa, niin suuri vastareaktio tuolle ymmärtämättömälle potaskalle jäi syntymättä.
Jokaiselle hommalle maailmassa tarvitaan tekijänsä, jokainen työ ansaitsee arvostusta ja hyvin tehty työ vielä kehut päälle.
Työ tekijäänsä kiittää on hyvä viisaus, sillä oman arvon ymmärtämisestä kaikki toki lähtee.
Silti innostus alkaa hiipua, jos omia rajojaan jatkuvasti venyttävä ja hyvällä asenteella töitä paiskiva ihminen kohtaa arjessaan vain vähättelyä, kritiikkiä ja uusia vaatimuksia.
Kaikki maailman duunarit, arvostakaa toisianne.